19. maalis, 2016

Kevo - Kuivin vaellus 2013

Keskiviikko 24.7.

Sulaojalta telttapaikalle 2km

Aloitimme vaelluksen vielä myöhään iltapäivällä alkuperäisen torstain sijaan ja kävelimme ensimmäiset 2km Sulaojan parkkipaikalta Luopmosjoen telttapaikalle. Tommi löysi itselleen viilentävän suihkun lähipurosta. Keli oli aurinkoinen ja todella lämmin. Kevon luonnonpuiston raja alkaa vasta noin 10km pohjoisempana. 

Torstai 25.7.

Telttapaikalta Ruktajärven kautta Ristinäsjärvelle 13km

Tästä päivästä tuli todella kuuma. Matkalla näkyikin ihmisiä aurinkoa ottamassa ja olivat varmaan pulahtaneet järvessäkin. Tommikin pulahti matkanvarrella. Ruktajärvellä on iso vaellusporukka, joka vaelsi kahdessa eri pienryhmässä vauhdin mukaan. Pulahdus viileässä järvessä teki hyvää. Ruokaa laitettiin laavun tuntumassa, jossa oli myös monia muita. Matkaa oli tarkoitus kuitenkin vielä jatkaa 3km seuraavalle järvelle. 3km matka tuntui ylivoimaiselta iltapäivän helteen takia. Koko ajan oli uusi jano. Monin paikoin huomasi, että on ollut kuiva kesä. Puronuomat ja kuopat, joissa kuuluisi olla vettä (ja oli paljonkin v.2007) olivat nyt rutikuivia. Telttapaikka löytyi kuivuneen puronuoman viereltä. Naapuriteltassa yöpyi yksin vaeltava nainen Harjavallasta. Hänellä oli sama reitti, kuin meillä ja käveli suurinpiirtein samaa tahtia hieman edellämme tai jäljessämme.

Perjantai 26.7.

Ristinäsjärveltä Fiellun putoukselle 15km

Oli mukava päästä kävelemään avotunturiin. Huomiota herättivät upeanväriset kanervat, joita oli paljon. Ristinäsjärven ylitse lensi hävittäjälentokone, kuten viimekerrallakin. Päivä oli pitkä monien nousujen ja laskujen takia. Ennen kanjonia olevan puron luona pidimme lounastaukoa. Sitä seuraavan taukopaikan luona oli hirveästi hyttysiä, vaikkei niitä muuten vaelluksen aikana missään ollutkaan. Kanjonilta tuli otettua suuri määrä kuvia. Näkymä salpasi taas hengityksen, vaikka tuota osasi odottaa. On se vaan valtava, leveä, upea. Kanjonilta oli vielä aikamoisen pitkä kävelymatka Fiellun putoukselle, johon jäimme yöpymään teltalla. Viimeisen tunnin aikana ilma viileni jo selvästi ja ylhäällä ennen Fiellun putoukselle laskeutumista teki mieli laittaa pitkähihaista ylle. Fiellulla teltan alle piti laittaa taas puisia levyjä, koska maa on tosi epätasainen. Söimme iltaruokaa kammissa.

Lauantai 27.7.

Fiellun putoukselta Kuivin tuvalle 13km

Tämän päivän polusta suurin osa onkin uutta polkua. Polku Kuiville erkani muutamien kilometrien jälkeen pohjoiseen jatkuvasta polusta. Polku nousi vähitellen ylemmäs. Matkan varrella oli paljon mustikoita, joita sai poimia polun viereltä kouran täyteen. Päivä oli kuuma ja söi voimia. Pidimme ruokataukoa kartassa merkityssä telttapaikassa 4km ennen Kuivin tupaa. Taukopaikka oli todella huomaamaton paikka, poikkesi hieman polulta ja oli kaikista telttapaikoista varmasti se ankein. Vesipaikallekin oli vähän matkaa. Taukoa oli kuitenkin hyvä pitää, jotta jaksoi viimeiset kilometrit Kuivin tuvalle. Tupa oli joen vierellä. Porokin käveli keskellä joenuomaa vilvoitusta hakien? Sain pestyä hiukset ja kuivatettua ne lämpimässä kesätuulessa. Yön nukuimme tuvassa.

Sunnuntai 28.7.

Kuivin huiputus 8km ja kävely Kuivin tuvalta Akukammille 10km

Aamupalan jälkeen lähdimme huiputtamaan Kuivin huippua, mukana kameralaukku ja molemmilla pienet pullolliset juomaa. Huipulle ja takaisin tuli yhteensä 8km. Huipulta avautui näkymä Paistuntureiden erämaahan ja porojakin näkyi enemmän. Retkeen meni parin tunnin verran ja tulimme tuvalle syömään lounasta. Tämän jälkeen matka jatkui kohti Akukammia. Polku kulki kuin paistipannussa, sillä maisema oli erittäin aakeeta-laakeeta ja reunoilla nousivat matalat tunturit. Tunnelma oli muutenkin kuin paistipannussa, koska vesi loppui, eikä ollut täyttä tietoa siitä, kuinka monta kilometriä on seuraavalle vesipaikalle. Mutta tulihan niitä vesipaikkoja. Keskellä aukeaa polku putosi pienelle purolle, jossa saimme vettä. Toisen tällaisen puron kohdalla vasemman vaelluskenkäni pohja päätti hajota totaalisesti. Pieniä merkkejä pohjan irtoamisesta ja hajoamisesta oli jo aikaisemmin. Kuivin huiputuksessa mukana ei olisi kuitenkaan ollut mukana teippiä, kuten nyt oli kun oli rinkat selässä. Teippiä kengän ympäri ja matka jatkui. Vesipaikka Akukammin luona oli surkea. Ehkä kuiva kesän takia vettä oli aikaisempaa kehnommin. Yövyimme uudessa kammissa. Vanha oli vielä jätetty uuden rinnalle, mutta se oli surkeassa kunnossa. Illalla ukkosti ja satoikin hitusen. Kammilta katsottuma molemmissa ilmansuunnissa oli synkät pilvet ja tumma taivas. Taisi kamminseutu jäädä kahden suuremman saderintaman väliin?

Maanantai 29.7.

Akukammilta Njavgoaivin tuvan kautta Ruktajärvelle 13,5km

Tämän päivän polku oli helppokulkuista, mutta kuivaa. Eilisen tapaan vesipaikkoja oli niukasti. 1,6km ennen Njavgoaivin tupaa oli puro, jossa Tommi pääsi pulahtamaan kuuman päivän kunniaksi, mutta tuvan luona ei vettä sitten kunnolla enää ollutkaan. Vettä piti hakea joko sieltä 1,6km päästä tai sitten kupillinen kerrallaan siitä tuvan lähistöltä olevasta vesipaikasta, joka oli kuivan kesän takia aika ikävässä jamassa. Tuvalla pidimme lounastaukoa ja jatkoimme, jos mahdollista vieläkin helpompaa ja nopeakulkuisempaa polkua, tällä kertaa avotunturissa. Polku Akukammilta kohti Ruktajärveä ei kuulu enää Kevon luonnonpuiston alueeseen vaan kulki sen rajan toisella puolen. Ruktajärvellä saimme teltan pysyyn ennen rankkaa sadekuuroa. Päivällisen kokkasimmekin tuvalla sateelta suojassa. Huomasin, että sisäteltan vetoketju ei enää oikein tahtonut kunnolla toimia. Kuuman päivän kunniaksi myös pulahdus järveen.

Tiistai 30.7.

Ruktajärveltä Sulaojalle 12km

Ruktajärven jälkeisessä koivikkoisessa harjussa sade tavoitti meidät viimein. Sitten satoikin rankasti reilun tunnin ajan. Sateen mentyä aurinko jatkoi paistamistaan, kuten vaelluksella tähänkin asti. Harjuosuudella oli paljon mustikkaa. Jatkoimme viimeiselle telttapaikalle Luopmosjoelle, jossa yövyimme myös ensimmäisen yönä. Tommi sai käytyä vielä uudelleen virtasuihkussa ja söimme lounasta kaikessa rauhassa. Autolle kävelimme viimeisen kilometrin luontopolun vaihtoehtoista reittiä, joka laskeutui Suomen suurimmalle lähteelle.