19. maalis, 2016

UK-puiston Itäkairan vaellus 2015

Tiedossa on hieman erilainen vaellus, sillä reitti kulkee pitkälti metsissä ja metsäisillä tuntureilla, eikä niinkään avotuntureilla. Muutamaan kertaan joutuu hiukan suunnistamaankin. Metsäinen seutu UK-puiston Itäkairassa tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tulisteluun ja muutamien tupien yhteydessä on sauna, joten saunomaan pääsemme halutessamme useamminkin vaelluksen aikana. Vaikka alkukesä oli koko Suomessa erittäin viileä, oli Kemihaarassa meitä odottamassa jo syvä vihreys ja täysi kesä. Tiedossa olisi aivan erilainen vaelluksen aloitus, mitä viime vuonna, vaikka vaellus sijoittuukin nyt pääasiassa kesäkuulle. Vaelluskilometrejä tulee arviolta 130–140km, mikä on enemmän, kuin koskaan ennen tähän asti. Yhtään täyttä lepopäivää ei alustavassa suunnitelmassa ole, mutta yksi päiväretkipäivä ja muutama kilometreiltään lyhyempi päivä. Saa nähdä miten suunnitelma pitää tai muuttuu matkan varralla.

Lauantai 20.6.

Kemihaara – Peskihaara 14km

Aloitimme vaelluksen runsaan aamupalan jälkeen 9.30 ja Peskihaaran tuvan luona olimme 17.00. Päivä oli lämmin, vaikka yöllä olikin lämpöä ollut vain +2 astetta. Itikat eivät kiusanneet vielä tässä vaiheessa. Alkukilometrit seurasimme jokivartta, mutta mönkijäuralle päästyämme sitä pystyikin sitten seuraamaan aivan tuvalle saakka. Polulle oli pitkin matkaa kaatunut runsaasti puita ja niitä joutui ihan työkseen kiertämään. Ensimmäinen taukopaikka tuli kohdallemme tuntia ennen, mitä olimme arvioineet ja siinä pidimme sitten lounastauon jo ennen keskipäivää. Polku oli paikoin melkoisen vetinen ja märkä, mutta kengillä aivan hyvin kuljettavissa. Nuotiopaikan jälkeen ei tullut enää kunnon vesipaikkoja vastaan, joten vettä joutui pullossa kuljettamaan mukana. Matkalla näkyi muutamia yksittäisiä poroja ja linnut säestivät matkaamme. Tuvan lämpömittari näytti illalla vielä 20 astetta, mutta siihen olikin aurinko paistanut. Peskihaaran tupa oli keskellä metsää, ei minkään vesipaikan lähellä. Vettä pitikin hakea 100 metrin päästä pienestä lähteestä. Yö teltassa oli vilpoinen, mutta vanhalla makuupussilla pärjäsi kaikkien kalsareiden kanssa hyvin. Mittari näytti alimmillaan +4 astetta yön aikana. Joku lintu konsertoi koko yön ja se paljastui myöhemmin järripeipoksi.

Sunnuntai 21.6.

Peskihaara - Peuraselkä 14km

Päivän taival alkoi klo 9.30 ja perillä Peuraselän tulvalla olimme 18.45. Patikan pitkälle kestolle löytyi muitakin selityksiä, kuin painava rinkka matkan alussa. Päivä oli jopa eilistä vähän lämpimämpi ja vettä sai varata puloon mukaan, sillä seuraavaksi vettä saisi vasta Jussinmurustan laavun luota noin 6 kilometrin jälkeen. Polku Jussinmurustan laavulle oli selkeä ja pitkän matkaa mönkijäuraa. Lounastauolla söimme ja lepäsimme 2 tuntia ja jatkoimme matkaa uuden poroaidan vierustaa. Valitsimme arvatenkin aidan väärän puolen, koska polkua ei ollut missään ja maa oli pehmeää ja upottavaa ja koko ajan piti kiertää kaatuneita puita ja oksia. Etenimme näin vain muutaman kilometrin ja haikailimme toiselle puolelle aitaa. Aidassa tuli jossain vaiheessa vastaan ylitysportaat ja sieltä toiselta puoleltahan se virallinen polku kulki. Noh, sitä pitkin voidaan tulla sitten paluumatkalla. Tämä valitsemamme reitti hidasti kulkua huomattavasti. Myöhäisen tuvalle saapumisen takia päätimme yöpyä vaihteeksi tuvassa. Ylöjärven Timo, the pappara oli lämmittänyt tuvan kovin kuumaksi ja totesi vain: ”Ei lämpö luita riko”. Kuumasta huolimatta nukuimme tuvassa, eikä makuupussista tarvinnut kuin vähän kulmaa peitoksi. Pihalla kuului taivaanvuohen ääni. Kävin illalla katsastamassa huomisen kahluupaikan valmiiksi. Vettä näytti olevan yläreiteen asti ja ylitys jäi hiukan vaivaamaan mieltä. Huomiseen kuitenkin se päätös.

Maanantai 22.6.

Peuraselkä – Tahvontupa 8km

Synttäripäivän aamu ja lähtövalmiina olimme jo 9.30 mutta sitten sadekuuro yllätti. Ei olisi kiva juuri sateen aikana kahlata Jaurujokea, kun tavaroitakin täytyy vähän tantereelle levitellä. Niinpä pidimme teetaukoa vielä hetken. Kymmeneltä olimme sitten lähtövalmiit ja sade taukosi. Nimenomaan taukosi, sillä uusi kuuro tuli taas joen luona, mutta eipä siinä enää peräännytty. Kahlasin joen yli edestakaisin kaksi kertaa rinkan painon ja tavaroiden paljouden takia. Tommi kahlasi vain kerran. Vesi ylsi reiteen asti, mutta ei niin pahasti kuin eilen, eikä virta ollut kova. Kahlaamiseen ja tavaroiden rinkkaan uudelleen laittamiseen kului 40 minuuttia aikaa taipaleen alusta. Kävelemään pääsimme siis klo 10.40 tienoilla. Päivän polku oli helppoa ja nopeaa kulkea eteenpäin. Ei juurakoita, eikä pahasti puita ja oksiakaan polulla. Pitkä pätkä helppa jänkää. Paljon kaatuneita keloja oli polun varrella. Käki kukkui jo kolmatta päivää. Jaurun rannalla oli nuotiopaikka, jossa pidimme noin tunnin lounastaukoa. Ylöjärven pappa päätti, ettei halua ylittää kahlaten jokea, vaan tulee Tahvontuvalle Jaurun toista puolta ja lähellä Tahvon tupaa on karttaan merkitty poroaidan pätkä jonka viereltä kulkee karttaan merkitsemätön silta. Oletettavasti silta on poroaidan luona, jota poromiehet ja mönkijällä kulkijat käyttävät. Takuita ei tietysti ole, että siltaa talven jälkeen enää on. Jäät ovat voineet viedä sen mennessään. Mutta kun pappa oli tuvalla varttia ennen meitä, oli siltakin silloin paikallaan. Tuvalle saavuimme klo 15.15. Illalla pääsimme saunaan ja pesin samalla pikkupyykkiä. Iltapäivällä tuli pienoisia sadekuuroja mutta samalla myös aurinko paistoi. Puhelimme myös mahdollisesta reitin ja aikataulun muutoksesta. Päätimme, että välipäivä olisi hyvä pitää, joten emme jatka Anterinmukasta Muorravaarakkaan, emmekä Paratiisikuruun ja Pirunportille, vaan pidämme näillä näkymin Anterissa välipäivän ja jatkamme sieltä suoraan Hammaskurun suuntaan.

Tiistai 23.6.

Tahvontupa – Vongoivan kammi 12km

Pääsimme aamuauringossa liikkelle 9.00 ja aamu oli todella lämmin. Tuvan mittari näytti jo nyt +15 astetta. T-paita ja shortsikeli ja lisäksi tarvitaan tietysti kosolti hyttysmyrkkyä. Hyttysiä oli kuin tykinpiipusta. Polku nousi heti ylös harjulle ja nousi koko ajan lisää. Joki jäi kuruun ja polku seurasi kurunsuuntaisena. Ylhäällä avautui upea avotunturimaisema ja jäikin tällaisena maisemana vaelluksen ainoaksi. Muuten tunturit olivat aina puiden peitossa tai polku kulki puurajan ajapuolella. Ylhäällä Vongoivanräystään tuntumassa kuljeksi 14 poron lauma. Lounastauon jälkeen pidimme paljon pieniä taukoja hienojen maisemien takia ja myös lämpimän ja kauniin kelin vuoksi. Loppumatkasta otimme suunnan metsän läpi kohti Vongoivan kammia ja suunnistus onnistui hyvin. Saavuimme kammille 18.30. Yövyimme kammin vierellä teltassa, koska kammi oli pimeä eikä sen kunnosta ollut täyttä varmuutta. Illalla pilvistyi ja tuuli yltyi. Yöllä alkoi sataa.

Keskiviikko 24.6.

Vongoivan kammi – Anterinmukka(?) 16km

Yöllä alkanut sade jatkui aamulla. Maailma oli tasaisen harmaa, mutta nyt ilma seisoi. Ei tuullut ja tänään oli hyttysiä enemmän kuin ikinä, koska ei ollut tuulenvirettä ajamassa niitä pois. Tästä päivästä kehkeytyi lopulta ”harharetkiä ja hyttysiä”. Pääsimme taipalle taas 9.00 aikaan. Kilometrejä kertyi ainakin 10 ylimääräistä, kun suunnistus meni pieleen, eikä tullut välillä katsottua kompassia. Karttaa kylläkin ja karttamerkit seurasivat toistaan kuin ihmeen kaupalla. Ylitettävä joki, kaarros oikeaan ja polku jota halkovat pienemmät ylitettävät ojat. Polku toki herätti matkalla joitakin ihmetyksiä, mutta hyvähän sitä oli painella eteenpäin. Polku nousi ja nousi ja lopulta ylhäältä avautui kuru! Missäs sitä ollaan? Vastaan ei pitänyt tulla kurua, eikä polun pitänyt nousta lainkaan. Eikun polkua takaisin ainakin sen viisi kilometriä, kunnes illalla selvisi missä ollaan ja missä oli tullut käytyä. Kielisvaaralta laskeuduimme alas ja ylitimme itse Anterinjoen, emmekä sen sivuhaaraa niinkuin olimme luulleet. Nuotiopaikkakin oli aivan lähellä ja siitä olisi pitänyt taittaa pohjoiseen, eikä länteen, kuten me teimme. Kuru, jota olimme harharetkellä käyneet ihailemassa, oli Akanhärkäkuru ja olimme kovasti kävelleet kohti Muorravaarakkaa. Emme siis enää nuotiopaikalle päästyämme noin klo 19.00 nurkilla enää jatkaneet Anterinmukaan, vaan jäimme yöksi teltalla nuotiopaikan luo. Tämä nuotiopaikka oli tuttu jo vuodelta 2009 ja olisimme sen tunnistaneet monta tuntia aikaisemmin, jos olisimme poikenneet sitä katsomaan. Mutta emmepä poikenneet.

Torstai 25.6.

Nuotiopaikalta Anterinmukkaan 6km

Yöllä satoi kuuroittain ja välillä rajustikin ja sama meininki jatkui koko tulevan päivän. Välillä satoi hetken täysillä ja sitten taas paistoi. Pääsimme liikkeelle jo 8.30 kun söimme aamupalaksi leipää ja päätimme jättää aamupuuron parin tunnin päähän Anterinmukkaan. Perillä Anterinmukassa olimmekin jo 10.15. Tuvan mittari näytti +15-19 astetta, joten mukavan lämmin päivä oli taas. Lämmitimme saunan ja sen jälkeen taas ruokaa ja lepoa. Letutkin hävisivät kupuun tänään. Yövyimme tämän ensimmäisen Anteriyön teltassa ja nytkin satoi silloin tällöin kuuroittain.

Perjantai 26.6.

Lepopäivä Anterinmukassa

Lepopäivästä tuli tasaisen harmaa päivä. Aurinko ei paistanut ja sadekuuroja riitti tällekin päivälle, eli telttaa ei ihan niin vaan saanutkaan täysin kuivaksi. Iltapäivällä saimme kuitenkin teltan purettua ja lähes kuivana pakettiin. Pienen lepopäivän happipyhyn teimme Anterinjokivartta itään, mutta aika pian olisi tullut joen ylitys, eikä sitä kengillä päässyt, joten palasimme takaisin. Nyt oli aikaa tehdä puuhommia ja viedä saunalle valmiiksi pilkottuja puita seuraaville. Luontohavainnoista mainittakoon sammakko, kaksi kuukkelia, pihavästäräkki ja sen poikastenruokintatouhut, myyriä ja riekko. Västäräkkiparilla oli pesä tuvan räystään alla. Pelasimme illalla korttia ja listimme tuvalta hyttysiä, jotta siellä voisi rauhassa nukkua. Yksi tai kaksi kiusankappaletta piti meitä kuitenkin hereillä läpi yön. Huonosti nukuttu yö, huh.

Lauantai 27.6.

Anterinmukka – Hammaskuru 13km

Myös tämä päivä oli tasaisen harmaa, eikä aurinko pilkahtanut kuin kerran pilven raosta koko taipaleen aikana. Aloitimme päivän taipaleen 8.45 ja koko päivän seurasimme mönkiuraa kohti etelää ja Hammaskurua. Harharetkien nuotiopaikalle asti polku oli samaa tuttua, mutta sen jälkeen alkoi polun osuus, jota emme ole aikaisemmin taivaltaneet. Harmaasta päivästä huolimatta ei kuitenkaan satanut. Eikä paria pisaraa lasketa. Tunturimaisema palkitsi tämän päivän muuten melko tylsäntuntuisen polun. Hammaskurulle pääsimme 14.15 aikaan.

Tuvan pihalla vilisti heti peräkanaa kaksi myyrää. Ovat muuten hyvin syöneitä. Tänään oli selvästi aikaisempia vilpoisempi päivä, ulkona oli lämmintä 9-10 astetta. Illalla Tommi poltti nuotiolla risuja ja minä tein pariin otteeseen klapeja tuvalle. Iltaruoan jälkeen tuvan pihalla käväisi mönkijöillä rajavartioston setä ja täti. He jatkoivat vielä omalle tuvalleen Anteriin. Myös Hammaskurun tuvalla oli västäräkkipari pesintäpuuhissa ja poikastenruokintatouhuissa. Tämän paljasti tuvan välikatosta kuuluva poikasten piipitys.

Sunnuntai 28.6.

Hammaskuru – Tahvontupa 13km (lopulta n.20km)

Pääsimme polulle 8.50. Pariin päivään oli selvästi aurinkoisempi keli ja alkumatka meni sujuvasti polkua pitkin. Polku nousi kulkemaan Vuomapään rinteiden vierelle. Sitten loppuikin sujuvuus. Polku katkesi kuin seinään, eikä ollut helppoa löytää kohtaa mistä se jatkuisi. Ylängöllä oli helppoa kulkea nopeasti ilman että käsittää miten pitkän matkan on kävellyt. Lähdimme laskeutumaan ylhäältä kohti alempia metsäisempiä maita odottaen että vastaan tulee polku tai pieni joki. Tarkoituksena oli lounastaa matkanvarrella nuotiopaikalla ja karttamerkkien mukaan olimme aivan näillä kohdin. Emme ikinä löytäneen kyseistä nuotiopaikkaa. Oletimme ohittaneemme nuotiopaikan ja suuntasimme suoraan etelään, joten suuntaa oli korjattava. Vieressämme kulki joki, joka virtasi suoraan etelä-pohjois-suuntaan ja oli keskipäivä joten aurinko paistaa etelästä. Näin päättelimme, että olimme Karhuvaaran länsipuolella ja otimme siitä uuden suunnan tällä kertaa yrittäen löytää vaaran pohjoispuolella virtaava joki ja jyrkänne. Ja jyrkänteitä vastaamme tulikin. Siulanruoktun tupaa emme kuitenkaan löytäneet. Vastaamme tuli polkuja, joita seurasimme hetken, mutta ne eivät näyttäneet johtavan mihinkään selkeään paikkaan, joten taas palattiin takaisin. Olimme jossain ylhäällä harjun päällä ja joki ja sen haarauma olivat selvästi rotkon pohjalla alhaalla. Ruokatauko oli lopulta pakko pitää noin 17.00 maissa ja tietysti silloin saimme myös vettä niskaan. Samalla kuitenkin myös aurinko paistoi. Lounaspaikalla oli parikin vesiputousta, joten hienon paikan löysimme, mutta missä mahdoimmekaan olla? Tein myös luontohavainnon. Joku lintu se sillä äänteli ”hehehehehehe” ja ilkkui eksymistämme. Nappasin tuosta linnusta kuvankin. Joku pöllö se näytti olevan. Myöhemmin selvitin sen olleen suopöllö, joka on yksi päiväaktiivista pöllöistä.

Nuotiopaikkaa ei löytynyt, eikä Siulan tupaa! Voi tätä suunnistuksen pohjanoteerausta. Olimme jonkun aivan väärän joen varrella ja myös yllättäviä joen risteyksiä tuli vastaan. Lopulta myös jouduimme ylittämään joen kaksi kertaa kahlaamalla. Tuntien kuluessa turvauduimme avaamaan gepsin, jotta selviäisi kuinka pitkä matka Tahvon tuvalle vielä on. Laite näytti 5km koillisen suuntaan. Olimme siis jossain todella paljon enemmän etelässä, mitä olimme ajatelleet. Jossain Karhuvaaran jälkeen Tommi oli nähnyt etelässä näkyvän poroaidan, mutta itse olin pitkää ajatellut, että olemme jossain Vongoivajoen länsipuolella ja paljon Siulan tupaa pohjoisempana, mutta tämä oletus oli aivan silkkaa puppua. Tarkka sijainti ei selvinnyt lopulta vasta kuin pari kilometriä ennen Tahvon tupaa. On vaikea arvioida kuinka monta kilometriä ylimääräistä patikoimme, viimeiset gepsin neuvomat 5km oli hidasta etenemistä.

Tuvalle pääsimme lopulta klo 21.00. Söimme pikaisen myöhäispäivällisen ja menimme saunaan vielä illan päätteeksi. Jätin villaisen kypärämyssyn päähän, koska en saanut hiuksia kuivattua ja tarpeeksi vaan vaatetta telttaan. Hiukset olivatkin aamuun mennessä kuivuneet.

Maanantai 29.6.

Tahvontupa – Peuraselkä 8km

Yöllä satoi hetken rankastikin, mutta teltassa oli kuivaa ja lämmintä. Aamulla emme pitäneet kiirettä lähdöllä. Täydensimme saunan puuvarastoa ja otimme rennosti, olihan nukkumaan meno mennyt myöhäiseen. Kävelimme 13.15-16.45 jo tuttua polkua takaisin Peuraselän tuvalle. Kantamuksetkin olivat jo tässä vaiheessa huomattavasti menomatkaa kevyemmät. Matkalla näkyi hirvi! Tämän päivän taival päättyi kahlaamiseen. Teltta pystytettiin kuivumaan pihamaalle ja nopeasti se kuivuikin auringonpaisteessa ja tuulenpuuskissa. Aamupäivän jälkeen ei enää satanut.

Yö teltassa oli hirmuisen kylmä ja olin viluinen koko yön. Iltapalan olin toki syönyt jo seitsemän maissa mutta en voi sanoa nälän kunnolla lähteneen. Lämpömittaria ei ollut, mutta vertaan yöhön Peskihaarassa, joten oli ehkä vain 2-3 astetta lämmintä ja lisäksi oli kosteaa.

Tiistai 30.6.

Peuraselkä – Manto-Oja 15km

Kävelimme tämän osuuden 9.30-17.30 josta lounastaukoa pidimme 13.00-14.30 Jussinmurustan laavulla. Tämä oli pääasiassa tuttua polkua, mutta myös helpompaa kun kävelimme aidan oikealla puolella. Jussinmurustalta taitoimmekin sitten uudelle polulle. Viimeisen suon pitkokset ja polun tietysti kadotimme hetkeksi. Suota on ikävä tarpoa ilman pitkoksia. Onneksi löysimme polun pitkoksineen kuitenkin ennen ojan ylitystä. Suolla näkyi sisilisko ja kapustarinta. Syömisen jälkeen teimme pienen iltalenkin Mantoselän tuvalle, joka on noin kilometrin päässä Manto-Ojan kämpältä. Söin illalla vielä toisenkin iltapalan, jottei iltavilu tulisi. Päätimme nyt myös olla tuvassa, jossa oli pari patjaakin valmiina. Ei telttaa eikä makuualustan täyttöä, kivaa. Kävellyt kilometrit alkavat tuntua koivissa.

Keskiviikko 1.7.

Manto-Oja – Kemihaara 10km

Kävelyä 9.00-13.15. Heti aamulla tuvan ikkunasta näkyi kettu, jolla oli aamupalalintu suussaan. Päivän polku oli selkeää mönkijäuraa alusta loppuun. Polku yhdistyi 4-5km jälkeen Korvatunturille menevään polkuun. Viimeinen lounastauko pidettiin puisella sillalla pari kilometriä ennen Kemihaaraa. Matkalla näkyi oravanjälkiä mudassa. Kemihaaran talon pihalla tepasteli västäräkinpoikasia ruokaa etsien. Tämä oli jatkoa sille, etten päässyt autiotuvilla näkemään pesästä pois lentäviä västäräkinpoikasia, mutta pääsin niitä näkemään sitten Kemihaarassa. Kaikki vesipaikat eivät olleet niin hyviä, kuin syvemmällä tunturissa. Täällä oli tarjolla myös suonvarsien purovesiä.

***

Tällä vaelluksella oli käytössämme uudet Kajkan rinkat, jotka palvelivat hyvin ja ovat hieman vanhoja rinkkoja tilavampia ja sopivat siksi myös näille viikkoa pitemmille reissuille. Kemihaaran lomassa vietetyn yön jälkeen jatkoimme lomaamme vielä Kilpisjärvellä. Eihän sitä osaa pysytellä sieltä pois, kun on Lappiin saakka päässyt tulemaan.