Vaellukset 2001-2015

19. maalis, 2016

Käsivarren erämaan 8 päiväinen kiipeilyvaellus, alkuperäisen suunnitelman mukaisesti reittinä Kilpisjärvi-Termisjärvi-Kuonjarjärvi-Meekonvaara-Pihtsusjärvi-Halti-Govvdosgaisi-Lossujärvi-Kilpisjärvi sai kapuloita rattaisiin heti alkumatkastaan kevättulvien takia. Kilpisjärven järvi oli saapuessamme vielä osittain jäässä, Malla-yhteysalus oli rannalla odottamassa veteenlaskua, eikä koivuissa ollut kuin pieni aavistus vihreää. Kevättulvat olivat pahimmillaan. Sen saimme huomata tosissamme vaelluksen toisena päivänä. Alkuperäinen suunnitelma vaelluksen reitistä muuttui kertaheitolla ja lopulta kävelyä tuli 4 päivälle ja muuta olemista 2 päivän ajan. Tuntureilla oli vielä reilusti lunta ja sen sulatessa kohisten se aiheutti muutamina päivinä mahdottomia vesistöjen ylityksiä.

 

Sunnuntai 17.6.

Kilpisjärveltä Termisjärvelle 16km

Lähdimme vaeltamaan aurikoisessa säässä klo 9.30 ja perillä Termisjärvellä olimme 18.30. Vaellukseen kului aikaa täydellä rinkalla 9 tuntia taukoineen. Koivuissa ei ollut lehtiä ja maisema näytti muutenkin hieman ankealta, ruskealta ja paljaalta. Linnut kuitenkin lauloivat kesän saapumista tuntureille ja ilma oli mukavan lämmin. Lounastaukoa pidimme n. Klo 13.30 jonka jälkeen klo 14.00 tuntumassa alkoi välillä sataa ropsauttaa pienen hetken. Matkalla oli paljon poroja, mutta ei yhtään sopulia. Muita ihmisiäkään ei näkynyt päivän aikana. Edelliset kävijät olivat olleet Termiksen tuvalla päivää aikaisemmin. Termisjärvi oli melko hyvin vielä jään peitossa ja vain kaistale rannalla oli ilman jäätä. Illalla satoi jo vähän runsaammin. Yksi matkanvarren puroista oli niin runsasvetinen, että piti kahlata se sandaaleitten kanssa yli, vaikka ennen oli päästy kenkien kanssa ylitse. Jälkeen kuulimme, että sen olisi yläjuoksulta päässyt kenkien kanssa ylittämään. Etsimme kuitenkin ylistyspaikkaa lähinnä puron alajuoksulta. Illalla kaksi vaaleaa poroa tuli tuvan läheisyyteen syömään. Salmikurun suunnassa oli kirkas taivas. Sateet olivat tähän asti olleet lyhyitä kuuroja. Myöhemmin illalla varaustuvan puolelle saapui pariskunta, jonka kanssa juttelimme aamulla.

Maanantai 18.6.

Termisjärveltä Kuonjarjoelle 14km

Illalla oli alkanut sumu. Jos aamulla vielä näki hetken maisemaa kauemmas, tuli sumu kuitenkin melkoisen sakeaksi. Ulkona oli tyyntä, ei ollut tuulta ajamassa sumua eteenpäin. Vielä ei ollut kuitenkaan satanut. Liikkelle oli kuitenkin lähdettävä ja matkaa jatkettava. Lähdimme klo 9.30 nousemaan Salmikurun länsipuolen rinnettä ylös. Perillä Kuonjarjoen tuvalla olimme illalla klo 20.30. Matkaan kului aikaa taukoineen 11 tuntia. Kilometrejä 10km sijaan tuli ainakin 14km johtuten erinäisistä pikkuseikoista matkan varrella. Jo heti alkumatkasta ajauduimme sumussa hieman liikaa lännen suuntaan ja Salmijärvi oli vähällä jäädä sivuun ja suunta oli hetken hukassa. Salmijärven piti jäädä alunperin kulkumme länsipuolelle, mutta olimme kovasti jättämässä Salmijärvenkin taaksemme ja korjasimme suuntaa järven eteläpäässä, jossa pidimme rankassa, yhtenäisessä sateessa lounastauon. Poroaidasta pääsi läpi ainakin aivan Salmijärven rannan tuntumasta. Tähän saakka oli satanut koko päivän, välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta satoi kuitenkin. Sateen pitäessa taukoa märkää riitti sitten muuten vaan. Lunta oli vielä paljon ja se alkoi olla pehmeää ja upottavaa sohjoa. Alkumatkasta lumi tuntui vielä kantavan, mutta ei enää loppupäivästä. Kivillä kävely oli selvästi miellyttävämpää. Naalivaaran jälkeinen joki tulvi armotta. Piti kävellä pitkälle yläjuoksuun jotta pääsi kengät jalassa ylitse. Vaatteet olivat märät koko päivän, hanskoista puhumattakaan. Kuonjarjoki tulvi myös. Vielä pari päivää sitten joku oli sen ylittänyt kumisaappaat jalassa tullessaan polkua pitkin Saarijärven suunnasta. Nyt se ei onnistunut. Vettä oli joka kohdalta vähintään polviin asti ja rannalla melkein saman verran sohjoa. Mutta tuvalle oli päästävä jo kuivattelemaan. Kengät ja muutkin roippeet olivat jo haukanneet vettä matkan varrella. Ylityspaikkaa ei löytynyt, joten ylitimme Kuonjarjoen viimein polvia myöten kahlaten välittämättä siitä, että kengät haukkaavat armotta vettä. Tuvalla oli muitakin Kuonjarjoen toiselta puolelta tulleita. Ja myöhemmin tuli porukkaa vielä Saarijärven suunnalta. Sohjolumesta löytyi kokemusta kaikilta.

Tiistai 19.6.

Lepopäivä Kuonjarjoen tuvalla

Päivä sisälsi lähinnä vaatteiden kuivattelua ja syömistä. Toiset lähtivät kohti Saarijärveä ja toiset kohti Meekonjärveä. Saarijärvelle oli parasta kulkea ylittäen Kuonjarjoki alajuoksulta, josta löytyy kivikkokohtia ja joen voi ylittää kengät jalassa. Paikka on nyt testattu tulevia tulvakertoja varten. Tuvan hiljaisina tunteina söimme lounaan ja letut ja sain hiuksetkin pestyä. Iltapäivällä tuvalle tuli uutta väkeä Meekonjärven ja myös Saarijärven suunnasta. Iltapäivällä alkoi sataa ja iltaa myöten sade muuttui räntäsateeksi. Yöllä ulvoi tuuli. Tuulta ja räntää jatkui seuraavaan päivään. Kuulimme uutisia vaellusreitin pohjoisemmasta päästä. Haltille ei käy meneminen. Sinne yrittäneet ovat päässeet 4 km päähän Haltista, mutta lunta on niin paljon, ettei matkaa ole voinut jatkaa. Kuulimme myös, että Meekonjärveltä eteenpäin lähtevän polun pitkospuut ovat veden alla! Pihtsusjärvelle jatkaneet ovat joutuneet kiipeilemään pitkosten viereltä rinnettä ylempää. Ja pitkospuut ovat maasta melkoisen korkealla. Olemme nähneet reitin ilman pitkoksia ja pitkosten kanssa, joten kuulostaa uskomattomalta kuulla sen kaiken olevan veden vallassa. Kuonjarjoen ja Meekonjärven välillä oleva purot voi kesällä ylittää vaivatta kengät jalassa, mutta kuuleman mukaan toinen puroista on erittäinkin hankalassa ylityskunnossa. Myös Saarijärven ja Kuonjarjoen välisestä polusta kuullut uutiset ovat karuja. Lunta on paikoin haaroihin saakka ja puroja on ylitettävänä jo rinteen ylemmissä osissa. Ne on voitu muutama päivä sitten ylittää kumisaappain. Vesi on kuitenkin aivan viimeisten kahden päivän aikana ollut ennätyskorkealla.

Keskiviikko 20.6.

Toinen lepopäivä Kuonjarjoen tuvalla

Aamupäivällä tuuli ja satoi räntää. Läpimärät kengät olivat kuivuneet jo hyvin. Oli kuitenkin helppo päätös pitää vielä toinen välipäivä. Tuvalta löytyi kirja, jota aloitin lukemaan eilen. Ehdinkin sen lukea päivän aikana loppuun. Yhden aikaan alueen yllä lensi helikopteri matalalla, kuin etsien jotakin. Se kaarteli hetken Viittakurun tienoilla, lensi Kuonjarjoen tuvan ylitse ja palasi sitten takaisin etelän suuntaan. Sade loppui puoli viiden aikaan, mutta samaan aikaan nousi sumu. Keli kuitenkin kirkastui selvästi Kilpisjärven suunnalta. Tuvan kaasupullokin piti vaihtaa. Illalla satoi vielä, mutta rinkka sai ensimmäiset tavaransa huomista lähtöä varten. Tommi pelaili muutaman erän shakkia tuvalla olevien kanssa. Opimme myös miten jätesäkistä ja teipistä voi askarrella jatkolahkeet/kengänvarret, mikäli tiedossa on huimia joenylityksiä. Tuvalla tutustuimme Team Karhuun, pariskuntaan Tampereelta. Heidän mukanaan oli heidän 14-vuotias poikansa ja sukulaismies Oulusta, jotka olivat vaelluksella ensikertalaisia.

Torstai 21.6.

Kuonjarjoelta Kalkkinipan takaa Saarijärvelle 10km

Päivän vaellus alkoi klo 9.00 ja perillä Saarijärvellä olimme klo 14.00. Vaellukseen kului 5 tuntia taukoineen. Tauot oliva melko lyhyitä, eikä mitään lounasta matkalla alettu keittämään. Aloitimme taipaleen yhdessä Team Karhun väen kanssa ylittäen porukalla Kuonjarjoen alajuoksun ylityspaikalta (tuvalta 500m), jossa oli isoja kiviä ylityksen tueksi. Aamuviideltä aurinko oli paistanut kirkkaasti. Kuonjarvarrin ja Kalkkinipan takana oli silloin tällöin lumisia kohtia, mutta taival kävi verrattain vaivattomasti ja kivet olivat tuulessa kuivuneet. Päivä oli tuulinen ja kuiva. Poluton taival vei 2 tuntia enemmän aikaa, kuin mitä siihen edellisellä kerralla meni kuivaa ja lumetonta polkua pitkin. Nyt saimme tilaisuuden kulkea Saarijärvelle tällä kerralla Kuonjarvarrin tältä puolen, mikä oli mukavaa vaihtelua tutuksi tulleelle, mutta nyt niin lumiselle ja sohjoiselle polulle.

Perjantai 22.6. juhannusaatto

Saarijärveltä Kilpisjärvelle 11km

Vaellus alkoin n. 9.00 ja perillä Kilpisjärvellä olimme n.15.30. Tarkkoja aikoja ei ole muistissa, mutta matkaan meni aikaa ainakin 6-7 tuntia. Päivä oli lämmin ja osittain väsyttävä. Aurinko paistoi ja tarkeni olla vähemmissäkin vaatteissa, tosin vilpoinen tuuli tulvahti välillä. Tuttu kivinen polku oli taas kerran kuljettavana, halusimme tai emme. Tsahkaljärven lähestyessä näimme suuren porotokan. Laumassa oli ainakin 50-60 poroa äkkiseltään laskettuna, enemmän mitä koskaan olemme päässeet samassa paikassa näkemään. Tsahkaljärven lähettyvillä kokkasimme vielä kerran, jotta jaksamme viimeiset kilometrit autolle ilman kovaa nälkää. Tutun polun kulkemiseen meni yllättävän paljon aikaa. Olemme saman pätkän kulkeneet 5,5 tunnissa kun olemme sen ruokatauonkin pitäneet. Nyt matkaan meni reilusti enemmän aikaa. Matkanvarren järvissä oli vielä paikoin jäätä, eikä puissa näkynyt paljoakaan enempää vihreää, kun vaellusta aloittaessamme. Muutama lämmin päivä tekisi kuitenkin ihmeitä.

 

17. maalis, 2016

Keskiviikko 17.8.

Didnujoen varrelta Lossujärvelle 13km.

Tällä Käsivarren erämaan vaelluksella mukanamme oli myös yksi ystävämme, ensikertalaisena pitkämatkan vaeltajana. Saimme kyydin Hotelli Kilpiksen työntekijältä, Tommin työkaverilta Didnujoen lähtöpaikalle tien varteen. Matkaan lähdimme 11.15 ja perillä Lossujärvellä olimme 19.45. Yhteensä taipaleeseen meni 8,5 tuntia taukoineen. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Tommi tarkeni pulahtaa Didujoessa ja paistatteli päivää auringon lämmössä. Ystävämme sadetakki meni häviksiin heti alkumatkasta. Hän etsikin sitä, mutta ei löytynyt. Lossun tuvan pihalla oli valkoinen poro. Matkalla oli poroja ja sopuleita. Tommilla oli käytössä uusi vaellussauva, jonka on tehnyt Kilpiksen keittiömestari tämän kesän aikana aikaisemmin. Sauvasta roikkuu riekon jalka. Tämä vaelluspäivä jäi koko vaelluksen lämpimimmäksi ja säältään kesäisimmäksi. Yön nukuimme kahden kalastajan kanssa Lossun tuvalla.

Torstai 18.8.

Lossujärveltä Pihtsusjärvelle 16km.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus jatkaa Lossulta Govvdosgaisin huipulle ja sieltä marfejoen yli ja yöpyen ylityspaikan tuntumassa teltassa. Aamupäivä oli kuitenkin sateinen ja Govvdosgaisin tunturin huippu oli sakean piippukessun vallassa. Kävelimme siis Urtashotellin ohi ja Pihtsuskönkään kautta kohti Pihtsusjärven tupaa. Vaellusaika oli 10.00-21.00, yhteensä 11 tuntia taukoineen. Piippukessu hälveni ja sää muuttui paremmaksi vähän ennen Urtashotellia. Muutaman kerran tuuli tyyntyi kokonaan ja silloin sääsket tulivat kiusaamaan. Iltapäivän ja illan keli oli mitä mainioin. Yövyimme teltoissa Pihtsusjärven autiotuvan luona. Pihapiirissä vipelsi sopuleita ja tuvassa oli myyrä.

Perjantai 19.8.

Pihtsusjärveltä Somasjärvelle 11km.

Yö ja aamu olivat tuulisia. Teltta ei ollut märkä tuulen ansiosta ja nukuinkin todella hyvin. Pihtsukselta jatkoimme matkaa kohti Somasjärveä ja Kopmajoen tupaa. Tämän päivän vaellusaika oli 12.00-18.30. Pihtsukselta oli ensin nousua. Ylhäällä oli välillä pitkiä, tasaisia välejä kävellä ja tasangoilla oli poroja. Lounastaukoa pidimme kahden Kahppesjärven jälkeen Kopmajoen alussa. Joki ja jokivarsi oli kovin kivinen. Sen jälkeen polku kiipesi ylemmäs kivisemmälle osuudelle. Seuraava hyvä vesipaikka oli polun laskeutuessa uudelleen alas Kopmajoen mutkaan. Ylhäällä kävellessä näkyi Halti ja Ridnitsokka. Koko vaelluksen ajan oli tuulinen ja selkeä keli. Illan aikana nousi sumu ja alkoi sataa. Teltta oli kuitenkin jo pystytetty tuvan viereen yötä varten. Yöllä oli kova tuuli.

Lauantai 20.8.

Lepopäivä Kopmajoen tuvalla Somasjärvellä.

Aamulla tuuli oli laantunut. Vettä satoi enää vain sumun verran. Päätimme kuitenkin pitää lepopäivän Kopmajoen tuvalla, sillä näkyvyys oli huono ja keli pysytteli ikävän harmaana. Ystävämme kuivatteli kenkiään tuvassa koko päivän. Aamutoimien jälkeen teimme Tommin kanssa aamulenkin harjuisessa maisemassa. Harjuja on jonoittain moneen eri suuntaan. Päivän mittaan satoi monta kertaa uudelleen, ihan sellaista pientä sumusadetta. Maisema oli enemmän tai vähemmän piippukessussa koko päivän.

Sunnuntai 21.8.

Somasjärveltä Toskajärvelle 15km.

Aamulla oli sumua ja lähtiessä piti lähinnä arvailla mitä harjua pitkin lähdemme kohti Valtijokea. Tämän päivän vaellus kesti 9.30-18.00. Polku löytyi harjun päältä ja harjulla se kulkikin monta tuntia Z-mutkaan asti. Kopmajoen tuvalta Z-mutkaan asti polku oli helppoa ja taival kesti 3 tuntia. Kahlaamista oli harjujonon alkaessa Valtijoen itäpuolelta ja toisen kerran juuri ennen Z-mutkaa. Huomasin vasta aamulla, että poromaskottini oli kadonnut. Se oli siis löytänyt “oman laumansa” jostain Pihtsusjärven ja Kopmaen väliltä. Aamun sumun hälvetessä saimme hyvän vaelluskelin. Oli selkeää, mutta kova vastatuuli. Harjujen päättyessä pidimme lounastauon ja päivän toinen osuus vaelluksesta alkoi. Nousimme kivistä rinnettä Toskalharjulle. Jätimme rinkat vähän matkan päähän rinteelle ja kävimme Toskalin huipulla. Huipulla oli kova tuuli ja ensimmäiset sadepisarat yllättivät. Tuli kiire alas, pois sateen alta. Taival jatkui Toskaljärvelle ja sen tuntumassa oli mukava pieni lampi, jonka lähelle teltat pystytettiin (n. 100m lammelta). Illalla sitten tihkutti ja satoi vähän. Ei kuitenkaan mitään kovaa sadetta missään vaiheessa. Illalla oli kova vilu, mutta iltaruoka lämmitti ja vei vilun pois. Makuupussikin kutsui jo ilta seitsemän aikaan.

Maanantai 22.8.

Toskaljärveltä Meekonjärvelle 8km.

Taival jatkui kohti Reikämaan kahlaamoa ja sieltä Meekolle. Aamulla oli sakeaa piippukessua, eikä edes läheinen lampi näkynyt teltoilta. Taival kesti 9.30-16.00. Suunta kohti Jogasjärveä otettiin illan muistin varassa. Laskeuduimme Toskaljoen itäpuolta, jonka yli ei tuntunut löytyvän järkevää ylityspaikkaa. Niinpä sandaalit ja kahlaaminen jätettiin aivan järven rantaan. Viimeinen rantaosuus ja jokiosuus oli tiheää pöpelikköä, jonka läpi sai runnoa niin että sadehousutkaan eivät pitäneet enää märkää, vaan kastuivat läpi kastaen verkkaritkin niiden alla. Lounastauon pidimme Toskalojan suljetun tuvan kuistilla. Vaelluksen toiseen vaiheeseen kuului Reikämaan kahlaamon ylittäminen. Pohjoiskahlaamo oli käytönnössä täysin kuiva, mutta kivet olivat törkeän liukkaita. Tämän päivän polku oli ryteikköä, suota ja vetistä menoa. Reikämaan eteläinen kahlaamo on paha. Suuria kiviä ja jalan paikkaa on hankala löytää. Kivet ovat suuria ja vinoja. Matka on toiselle rannalle vieläpä aika pitkä. Yksi kerta tätä kahlaamoa taitaa riittää. Reikämaasta Meekolle pääsimme jo polkua pitkin. Housujen lisäksi takki oli märkä ja se osoittautui myös sadetakkia heppoisemmaksi. Roippeet olivat älyttömän märät. Sandaalit ja ainakin 6 paria sukkia olivat aivan märät. Iltavaatteet olivat kuivat, kiva homma. Yöksi menimme Tommin kanssa telttaan, Meekon tupahan on aina täynnä. Ystävämme mahtui kuudenneksi tupaan, joka olikin sitten jo täynnä. (Reikämaan kahlaamon yli tuli jäjessämme 5 turkulaisjätkää). Tästä kuulimme myöhemmin seuraavana päivänä. He olivat tulleet luonnonsuojelualueen suunnalta ja nähneet meidät kahlaamassa.

Tiistai 23.8.

Meekonjärveltä Kuonjarjoelle 10km.

Lyhyt matkaetappi Meekolta Kuonjarjoelle 11.30-15.00. Taas satoi sitä samaa tihkua. Kengät eivät täysin olleet kuivuneet sisältä eilisen jälkeen. Meekolla oli pari biologia, jotka tutkivat kasveja, sopuleita ja myyräsairauksia. Pesin hiukset vadissa, vähän kuumaa vettä avuksi. Eipä kutinut päänahka niin pahasti sen jälkeen. Meekolta Kuonjarjoelle satoi taas, hetken vähän rankemminkin, mitä koko vaelluksella ennen tätä. Yöllä ei satanut eikä tuullut. Tuuli olisi kuivattanut kiviä, mutta keskiviikkoaamuna oli pieni sateen ropsahdus. Odotin kuivaa keliä, koska tarkoituksena oli vaeltaa vielä kaksi päivää. Ensin Kuonjarjoelta Termisjärvelle ja sieltä yön jälkeen Kilpisjärvelle. Yö tuvan ylälaverilla oli niin kuuma, että laskeuduin loppuillasta suosiolla alalaverille, jossa oli hitusen viileämpää.

Keskiviikko 24.8.

Kuonjarjoelta Kilpisjärvelle 20km.

Päätimme taivaltaa Kuonjarjoelta suoraan Kilpisjärvelle vielä tämän saman päivän aikana. Taivallus 10.00-19.30. Yhteensä 9,5 tuntia taukoineen. Termisjärven jätimme väliin, koska sieltä tulleet kaksi miestä kertoivat kivien olleen todella liukkaita ja jokaista askelta sai varoa. Saarijärvelle kävelimme 3 tunnissa 10.00-13.00. Taukoa pidimme hieman alle tunnin ajan. Lounastimme ulkona, koska oli aurinkoinen keli. 13.45-17.15 Tsahkaljärvelle ja siellä puron kohdalle syömään viimeinen retkiruoka. Viimein taival oli yhteensä 20km. Kuksa oli pudonnut Saarijärvellä pidetyn tauon jälkeen. Paljon tavaraa putosi tämän vaelluksen aikana, mutta hyttysiä ei ollut, vain joitaikin mäkäriä. Itseasiassa Urtashotellilla ja Pihtsuskönkäällä olivat ainoa tauot, jolloin tarvittiin hyttyshattua. Selvä väsymys jalkoin iski vasta Saarijärven jälkeen siinä Tsahkaljärven tuntumassa. Yleensä väsymystä tuntuu jo kesken vaelluksen, mutta nyt väsymys ja kolotus odottivat viimeisiin kilometreihin.

 

17. maalis, 2016

Lauantai 11.6.

Pallastunturilta Montellinmajalle 14km ja Taivaskerolla käynti

Auto jäi Pallastunturin parkkipaikalle, josta lähdimme n. klo 12.00 nousemaan Tuntureille suuntana Pallakselta kohti Hettaa. Lämpöä oli +24 astetta ja mukanamme oli suuret vesipullot. Olimme edellisenä päivänä saaneet vinkkiä, että vettä ei ainakaan alkumatkasta olisi lähellä saatavilla. Pidimme tauon risteyksessä, josta erkanee polku Taivaskerolle ja tauon jälkeen kävimme Taivaskeron huipulla, joka on Hetta-Pallas reitin korkein kohta. Laakea huippu ei paljastanut mitään huikeita näkymiä ympäristöön. Matka jatkui Rihmakurun kodalle, jossa pidimme 17.00-18.30 ruokatauon. Puut viheriöivät ja siellä täällä oli vielä lunta. Nammalakurun tupien tuntumassa oli avoinna kota, jossa kävimme munkilla ja teellä n. klo 19.30. Nammalasta oli enää kivenheitto Montellin majalle, jonne jatkoimme ja jäimme yöksi telttaan majan pihalle. Päivä viileni iltaa myöden ja illalla oli kova tuuli. Lämpöä oli lopulta enää +10 astetta. Montellin majalla olimme klo 20.30.

Sunnuntai 12.6.

Montellinmajalta Hannukuruun 13km taival

Yö oli kuiva, joten saimme teltan kuivana pakattua. Jatkoimme patikoimista klo 10.30. Aamulla oli kova tuuli ja vaellusvaatetus oli selvästi eilistä lämpimämpi. Tuuli jatkui Suaskurulle saakka, jossa pidimme 2 tunnin tauon, klo 15-17 välillä. Tämän päivän vaellus oli täynnä jyrikkiä nousuja ja laskuja. Suaskuru oli yhden laskun ja nousun pohjukassa. Suaskurun kodassa oli keinutuoli. Vesi kehotettiin keittämään ennen käyttöä, sen verran suopitoista on Suaskurun vesi. Tämän päivän korkein huippu oli Lumikero. Lämpöä oli +10-15 astetta, selvästi eilistä viileämpi päivä. Yöllä lämpötila laski +4-5 asteeseen. Tänään maisemat avautuivat jo eilistä selkeämmin. Näkyvyys oli hyvä. Hannukuru oli maisemaltaan aivan erilainen, mitä kahden päivän aavat tunturimaisemat. Hannukuru sijaitsee matalalla vehreässä “kattilassa” eikä sieltä ole näkyvyyttä kauas avotuntureille. Pystytimme teltan Hannukurun saunan tuntumaan Haukkalammen rannalle. Kivenheiton päässä oli kota ja kaivo. Tuvat jäivät Haukkalammen toiselle puolelle, joilla poikkesimme tullessamme. Hannukurulla oli hyttysiäkin. Saunan jälkeen söimme lettuja. Jälleen oli kuiva yö ja teltta oli helppo pakata kuivana rinkkaan. Hannurulle saavuimme 19.30 aikaan ja otin juhannusta edeltävän viikon valoisia kesäkuvia vielä myöhään illalla saunan ympäristöstä.

Maanantai 13.6.

Hannukurusta Sioskuruun 13m

Haukkalammella oli hieno ja lämmin aamu. Matkaa jatkoimme klo 10.00 aikaan ja kävelimme 1,5 kilometrin matkan Pahakurulle. Lyhyt matka oli rehevää ja vehreää. Puro virtasi ja joka puolella viheriöi. Maisema muuttui jälleen täysin Pahakurun kohdalla, jossa pidimme pitkän tauon ihan vain maiseman vuoksi. Vehreys päättyi ja edessä avautui jälleen aukea tunturimaisema. Pahakurun pieni tupa oli hiekkaisen harjun luona. Tätä voisi ajatella seuraavan vaelluksen yöpymispaikaksi, tietysti sen jälkeen, kun on Hannukurulla saunonut. Pahakurun vesipiste oli vähän hankalassa paikassa ja muutaman sadan kävelymatkan päässä. Jatkoimme matkaa tasaista polkua pitkin. Tälle päivälle ei ollut nousuja tai laskuja. Pidimme ruokatauon puronmutkassa, jossa oli reilusti luntakin n. klo 13.30-15.00. Perillä Sioskurun tuvalla olimme klo 17.30. Sioskurusta tuli mieleen “pikkusveitsi” maisemineen, lumineen ja jokineen. Sioskurulle taivalsi toisesta suunnasta rippikouluryhmä, joka majoittui toiselle puolen siltaa telttoihin. Tämä oli ensimmäinen rippikouluryhmä, joka on ikinä yöpynyt samassa paikassa vaellustemme aikana. Sioskurulla yövyimme tuvassa.

Tiistai 14.6.

Sioskurusta Hettaan 14km

Sioskurusta aloitimme nousun Pyhäkeron huipulle klo 8.45. Koko alkumatka oli nousua ja jo lähtiessä oli lämpöä +12 astetta. Päivällä oli kuuma, taivas oli pilvetön ja hyttysiäkin riitti. Huipulle noustessa näimme tunturikihoja, jotka vartioivat lähellä olevaa pesäänsä. Pyhäkeron korkeimman huipun jälkeen keron sylistä löytyi järvi. Järven rannalle ei jääty juomataukoa pidemmäksi ajaksi, sillä iso mäkäräpilvi ajoi meitä hetken takaa. 8km taipaleen ja kerolta laskeutumisen jälkeen saavuimme Pyhäkeron tuvalle, jossa pidimme ruokatukoa klo 12.30-14.00. Pihamaa ei ollut maisemaltaan kovin ihmeellinen. Se oli melko lailla puiden keskellä piilossa ja pihalta löytyi kaivo. Muuta vettä ei lähimain ollut. Viimeinen kävelyn n. 5km osuus järvelle oli metsäistä. Kävely kuumassa oli raskasta. Vaellus päättyi järven rantaan, josta oli venekyyti Paavontuvalle. Kyyti hoitui soittamalla vene rantaan. Paavontuvalla yövyimme myös ennen vaellukselle lähtöä ja nyt takaisin palatessa. Paavontuvan väki oli myös siirtänyt automme Pallakselta takaisin Hettaan vaelluksemme aikana.

Tämä oli kaikenkaikkiaan kelien puolesta “kuiva vaellus”. Teltta pysyi täysin kuivana. Oli hyvä ratkaisu kävellä reitti Pallakselta Hetan suuntaan, sillä maisemat paranivat päivä päivältä. Ensimmäisenä päivänä tuntureilta ei vielä avautunut sellaista jylhää tunturimaisemaa, koska ylhäällä oli laakeaa, eikä kauas päässyt näkemään. Tällä vaelluksella käytössämme oli ensimmäistä kertaa uusi kameramme.

  

17. maalis, 2016

Lauantai 28.8.

Lähtö Norjan puolelta Didnujoen varrelta kohti Käsivarren erämaata. Taksilla 21km Kilpisjärveltä. Aamiaisen söimme buffetissa ja aamupalalta nappasimme kaksi tamperelaista jätkää mukaan taksikyytiin. Taksikyyti tuli näin vähän halvemmaksi. Yhteensä 44,40 euroa. Noin 10 euroa kärsältä. Aloitimme vaelluksen kello 10.30 ja perillä Lossujärvellä olimme kello 18.30. Aikaa vaellukseen kului 8 tuntia taukoineen. Pidemmän ruokatauon pidimme 14.30-15.30. Tauon aikana satoi pikkuruisia rakeita. Polku nousi alusta asti, mutta oli helppokulkuista. Vaelluskeli oli pilvinen ja pilvet pudottivat vain muutaman tipan vettä. Matkalla oli yksi joen ylitys, mutta polulta kauemmas koukkaamalla ei tullut minkäänlaista kahlaamista. Maaruska näkyi paikoin voimakkaana. Muutama sopuli vilisti polulta piiloon. Norjan puolen kellanoranssi tupa oli huonossa kunnossa. Valtakunnanrajan aidasta ei löytynyt pikaisella tähystelyllä mitään porttia, mutta aidan ali pääsi vaivattomasti. Ensin rinkka ja itse perässä. Suomen puolen tuvassa ei ollut kaasukeitintä. Pystytimme teltan tuvan pihamaalle harjun päälle. Pitihän uusia talvipusseja päästä kokeilemaan teltassa. Yöllä oli muutamia sadekuuroja.

Sunnuntai 29.8.

Lossujärveltä Urtashotellin pihamaalle Riimmajärvelle 9km.

Yöllä lämpötila laski +1,9 asteeseen. Aamulla satoi räntää. Aamun mittaan aurinkokin alkoi paistamaan ja ilmasto muuttui lempeämmäksi. Matkaan lähdimme 10.15 ja perillä Riimmajärvellä olimme 16.00. Ruokatauon pidimme 14.00-15.00 Urtasjärven rannalla. Vaellukseen meni 5 tuntia ja 45 minuuttia taukoineen. Polku oli helppokulkuista. Polku kulki bumerangin muotoisessa laaksossa. Sää oli poutainen ja aurinkoinen. Muutama sadepisara ropsahti välillä ja kauempana näytti satavan räntääkin, mutta se suli heti maahan päästyään. Maassa on paikoin upeita värejä ja tänäänkin sopuleita vilisi poluilla ja koloissa. Pystytimme teltan Urtashotellin pihamaalle ja paistoimme lettuja päivälliseksi. Tommi kävi illalla läheisimmän tunturin huipulla Urtashotellin luona. Kartassa nyppylälle ei nimeä löytynyt. Se taitaa kuulua pidempään tunturijonoon, joka muodosti seinämän koko päivän kulkemamme laakson vierelle. Kun vaelluksen ja tauon aikana ei tuullut, oli todella lämmin ja se houkutteli muutaman höntiäisenkin paikalle. Illalla ei meinannut millään tulla lämmin makuupussissa. Syyksi keksittiin myöhemmin se, että olin syönyt illalla liian kevyesti. Tuhti ruoka ennen nukkumaanmenoa auttaa lämpenemisessä.

Maanantai 30.8.

Riimmajärveltä Pihtsuskönkään kautta Meekonjärvelle 12km.

Aamulla tyynellä ja auringonhohtoisella Riimmajärvellä oli poro uimassa. Se ui pitkän matkan ja nousi viimein rannalle ja ravisteli turkkinsa kuivaksi. Tommi otti porosta mallia ja pulahti kaulaa myöten järveen. Lähdimme matkaan 10.15 ja perillä Meekonjärvellä olimme 20.10. Vaelluspäivä taukoineen kesti 10 tuntia. Alkumatkan polku jäi alas, mutta me nousimme ylärinteille kävelemään. Ylhäältä oli hyvät maisemat joka suuntaan eri poluille ja polkujen risteyksiin. Alhaalla oleva kahlaamo jäi kauas alas. Ylitimme Pihtsusjoen sen könkään yläjuoksulta. Ylityspaikan etsiminen vei lähemmäs tunnin. Taukoa pidimme keskellä jäkälää ja varvikkoa pienen kolmionmallisen lammen luona 12.00-13.00. Tauon aikana oli lämmin, eikä heti edes tuullut lainkaan. Pihtsuskönkäällä vaellus eteni hitaammin maisemien takia. Könkäältä käännyimme viittapolkua pitkin kohti Meekonjärveä. Sillalla pidimme ruokatauon 16.30-17.30. Olin siinä vaiheessa melkoisen väsynyt. Polku oli edellisiä päiviä huomattavasti kivisempi, eikä se Meekoa kohden parantunut, vaan sieltä löytyvät reitin kamalimmat kivet. Meekon kivikko oli saanut muutamat pitkospuut, jotka helpottivat kulkemista valtavissa järkäleissä. Meekolla pystytimme jälleen teltan.

Tiistai 31.8.

Meekonjärveltä Biefrejokilaakson kautta Kuonjarjoelle 16km.

Aamu oli sumuinen ja jalat olivat ensimmäistä kertaa kunnon pökkelöt tämän vaelluksen aikana. Söimme aamupalan ulkona teltan luona. Saivaarakin oli aivan sumun peitossa. Välillä sumu hälveni hetkeksi, mutta Saivaaraa se ei paljastanut ennen puoltapäivää. Päätimme lähteä suunnitelman mukaan Kuonjarjoelle omia polkuja pitkin Biefrejokilaakson kautta. Lähdimme matkalle 9.45 ja perillä Kuonjarjoella olimme 17.00. Kävely taukoineen kesti 7 tuntia ja 15 minuuttia. Biefrejokilaakson vierusta oli helppoa käveltävää. Tasaista jäkälämattoa ja varvikkoa. Alkumatkasta näimme paljon poroja syömässä jäkälämatolla. Huomasimme myös, että kameran vara-akku on pudonnut, eikä näin ollen ole varmaa kuinka kauan saamme kuvia tältä vaellukselta. Tunnin ruokatauon pidimme pienemmällä Biefrejärvellä. Tuuli puhalsi itäkoillisen suunnasta kylmästi. Järven ranta oli kivirakan ympäröimä. Pian järven jäätyä taakse nousimme Goddejoen kohdalta ylös kohti Kahperusvaaroja. Kahperusvaarojen yli ei käynyt meneminen, joten lenkkimme jäi lyhyemmäksi, kuin alunperin oli tarkoitus. Goddejoen seuraaminen pidemmälle olisi ehkä auttanut meitä nousemaan Kahperusvaarojen keskelle. Nyt kuitenkin u-käännös sai aikaan sen, että vastassamme oli kylmä vastatuuli ja lisäksi alkoi sataa. Ylhäällä oli kohta, josta näimme samaan aikaan sekä Saivaaran tutut piirteet, että etäisen ja pikkuruisen Pihtsuskönkään. Ne sijaitsivat toisiinsa nähden melkein 90 asteen kulmassa. Sade sai vipinää kinttuihin. Ylhäällä Biefrejokilaakson ja Kahperusvaarojen väliin jäävä ylänkö oli nopeaa ja helppokulkuista, melko tasaista maastoa, jäkälää ja varvikkoa. Maisemmallisesti alue oli melko köyhä, eikä sadeilma näin päässyt pilaamaan maisemia. Muutama tunti sateessa ja pääsimme perille Kuonjarjoen tuvalle. Tupa veti muitakin kulkijoita puoleensa ja jo 18.30 tuvassa oli 9 henkeä, eikä sinne enää enempää tullutkaan sinä iltana.

Keskiviikko 1.9.

Lepopäivä Kuonjarjoen tuvalla.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan ajattelimme tähän lepopäivää. Lepopäivän suunnitelmaan kuului lähitunturien huiputtamista. Aamu näytti, että oli parasta pitää nenä tiiviisti tuvan puolella. Jos eilen oli kova tuuli ja satoi, niin ikkunasta ulos katsottaesta näki viistoon satavaa räntää. Muut tuvassa olijat uhmasivat säätä ja lähtivät taipaleelle. Lepopäivä sattui todella koko vaelluksen surkeimmalle päivälle sään puolesta. Koko päivä oli harmaa, tuuli puhalsi kylmästi ja suurimmaksi osaksi päivää satoi räntää, toisille vinosti suoraan naamalle, toisille selkäpuolelle. Aamupäivällä pääsimme kuitenkin ulos huiputtamaan Kuonjarjoen tuvan takana nousevaa uljasta tunturia. Aivan viimeiselle huipulle emme nousseet, vaan sen toiseksi viimeiselle tasanteelle, jossa oli helppo kävellä eri puolille tunturia maisemia katsomaan ja kuvia ottamaan. Laskeuduttuamme räntäsade jatkui koko päivän, loputtua vasta viimein illalla. Lepopäivään kuuluivat retken toiset letut. Tuvalle saapui pitkin päivää ja iltaa kulkijoita Meekonjärveltä ja Pihtsusjärveltä saakka. Tuvassa yöpyi toisena yönä yhteensä 11 henkeä ja vieläkin olisi ollut tilaa ainakin kolmelle ja useamallekin, jos olisi raivattu tilaa.

Torstai 2.9.

Kuonjarjoelta Saarijärven kautta Saanan päivätuvalle 22km.

Väki heräsi tuvalla jo aamukuuden aikaan. Olimme valmiit taipaleelle jo 8.05 ja lähdimme aika vauhtia kohti Saarijärveä. Aamu oli aurinkoinen, mutta erittäin tuulinen. Ensimmäisinä kilometreinä tuuli salpasi hengityksen. Kameran akku simahti ja Meekolle pudonnut akku ei meitä enää auta. Tämän vaelluksen kuvat loppuivat tämän päivän aamuun. 9 kilometrin matka taittui 3 tunnissa. Saarijärvellä olimme 11.05. Viimeisen kivisen rinteen laskeuduimme polun vierestä, jossa oli paikoin parempaa kävelymaastoa, mutta paikoin myös kuhmuraista suota ja rakkaa. Löysin poluttomasta suosta ongen, jonka omistajaa emme kuitenkaan löytäneet. Pidimme pitkän ruokatauon Saarijärven tuvalla 11.05-13.20. Jatkoimme matkaa kohti Saanajärveä ja siellä sijaitsevaa päivätupaa. Saarijärveltä lähdettäessä näimme matkalla pääpolulta poiketen sivupolun varrella suojaisan telttapaikan. Olisi hyvä muistaa paikka tulevia yöpymisiä varten, koska Saarijärven tuvan luokse ei oikein telttoja mahdu, eikä Saarijärven tupa ympäristöineen ole kovinkaan viihtyisä. Myös tänään sopulit ovat sulostuttaneet taipalettamme. Jatkoimme matkaa Saanajärvelle ilman sen suurempia taukoja. Perillä Saanajärvellä olimme vasta 19.30 ja näin koko päivän taipaleeseen taukoineen kuilui aikaa 11,5 tuntia. Olisi ollut järkevää vielä pysähtyä syömään tuhtia ruokaa matkalla vaikkapa Masetjärven luona. Saarijäveltä lähdettäessä kuljimme pääasiassa viittapolun vierellä. Suklaan ja kuivahedelmien voimalla pääsimme viimein tuvalle syömään iltapalaa. Tuvan ja järven tuntumassa oli jo monta telttaa pysytetty, mutta löysimme teltalle paikan viimeiseksi yöksi. Vaikka ulkona oli kylmä yö, oli makuupussissa jopa kuuma. Tuhdin iltaruoan syöminen taisi auttaa teltassa ja makuupussissa nukkumiseen tarkenemiseen.

Perjantai 3.9.

Saanajärveltä Saanan huipulle ja alas Kilpisjärvelle 10km.

Aamupalan söimme teltan vierellä. Aamu oli aurinkoinen ja vilpoinen. Matkaan lähdimme 9.30 huipulla olimme noin 12.15-12.30 ja retkeilykeskuksella olimme 14.20. Koko päivän taipaleeseen ja Saanan huipulla käymiseen kului aikaa noin 5 tuntia. Saanalla oli rohkeampia sopuleita, mitä koko matkan aikana olimme nähneet. Niitä pääsi seuraamaan ilman, että ne katosivat koko ajan koloihin piiloon. Rinkat jätimme portaiden luokse odottamaan. Portailta oli vielä pitkä matka Saanan korkeimmalle huipulle. Rauhaisa erämaavaellus oli auttamatta ohitse, sillä Saanalle oli nousemassa sellainen väenpaljous, että ei oltu vähään aikaan niin paljon ihmisiä nähtykään. Ensimmäiset ruskaretkeläiset ne siellä puuskuttivat.

 

17. maalis, 2016

Lauantai 15.8.

Aittajärveltä Jyrkkävaaralle 12km.

Aloitimme vaelluksen kello 12.30 ja perillä Jyrkkävaarassa olimme kello 19.30. Lähtiessämme Aittajärven parkkipaikalta oli lämmintä ja lähes pilvetöntä. Polku oli melko kivetöntä ja juurentonta, siis helppokulkuista. Ukkonen jyrähteli jo alkumatkasta. Pari poroakin näkyi taipaleella. Ensimmäisellä isolla tauolla paistoimme makkaraa. Heti toisen joen ylityksen jälkeen satoi muutama tippa vettä. Pääsimme ukkosenjylinältä tuvan suojaan. Myös salamoi ja taivas oli tumma. Oli mukava päästä tupaan. Sade ja ukkonen taukosivat myöhemmin illalla.

Sunnuntai 16.8.

Jyrkkävaarasta Sarviojalle 12km.

Aloitimme vaelluksen kello 9.30 ja perillä Sarviojalla olimme kello 19.00. Tuvan lämpömittari näytti lähtiessä +5 ja taivas oli tasaisen vaaleanharmaa. Koko päivän polku oli melko helppokulkuista. Välillä oli vastassa suota. Päivään kuului yksi joen ylitys kahlaten. Maisema oli jopa vähän yksitoikkoista. 1,5 tunnin lounastauon aikana satoi tasaisesti ja teimmekin kevytpeitteestä sadekatoksen. Loppupäivänä ei satanut, joten saimme kävellä kuivassa. Tänäänkään emme tarvinneet hyttysmyrkkyä.

Maanantai 17.8.

Sarviojalta Muorravaarakkaan 12km.

Lähdimme taipaleelle klo 10.30 ja perillä olimme klo 20.30. Aamulla oli jälleen +5 astetta lämmintä ja taivas tasaisen vaaleanharmaa. Polku nousi tuvalta heti ylös, ylös kohti hienoja tunturimaisemia. Nähtävissä oli ihan ripaus alkavaa maaruskaa. Polku laskeutui alas tympeän oloiseen kuruun, jossa tuuli kovin. Lounaan söimme tuulisessa kurussa, (jota emme voineet käsittää Paratiisikuruksi). Kuru oli kasvillisuudeltaan kovin karu, eikä vettäkään virrannut joka kohdassa. Kurun loputtua kiipesimme ylös rinnettä. Kartasta katsottuna arvelimme olevamme Ukselmapäällä. Laskeuduimme pahannäköisestä kurusta aivan upeisiin maisemiin. Tuuli ei ottanut tänne kolkkaan lainkaan. Maisema oli rehevää, puita ja mustikoita oli paljon. Seurasimme polkua jokivartta alas kohti Muorravaarakan tupaa. Perillä selvisi, että olimme kulkeneet Lumipäälle (luulimme Ukselmapääksi) ja tulleet Lumikurun kautta ja kulkeneet alas tuvalle. Jäivät sitten Paratiisikuru ja Pirunportti toiselle kerralle. Kilometrejä tuli arveltua kymmentä vähän enemmän.

Tiistai 18.8.

Muorravaarakasta Anterinmukkaan 8km.

Yöllä ei tullut uni, vaikka harharetkien jälkeen olikin tosi väsy. Lähdimme liikkeelle kello 10.15 ja Anterinmukassa olimme kello 16.45. Aamulla oli koleaa (+5) mutta taivas oli kirkas ja selkeä. Silmät soikeina heräsimme uuteen aamuun. Polku Anterinmukalle oli mieluisa. Aluksi oli nousua nousun perään ja sen jälkeen näkyi mahtava tunturijono. Polku oli nopeaa ja helppokulkuista. Parin tunnin kävelyn jälkeen pidimme kahden tunnin tauon joen vierellä. Päivälämpötila oli varmaan lähelle +15. Perillä pääsimme saunaankin. Koska olimme jo alkuillasta perillä, päätimme yöpyä teltassa, vaikka lämpötila oli viime yönäkin laskenut -2 asteeseen. Hiukset tosin pitää saada kuivaksi ennen telttaan menoa.

Keskiviikko 19.8.

Lepopäivä Anterinmukassa.

Telttayö oli todella kylmä. Tommi luovutti yöllä puoli kahden aikaan ja meni tupaan nukkumaan. Yritin unta, mutta kylmä ja vessahätä vaivasivat koko ajan. Luovutin puoli kuudelta, kun en ollut nukkunut yhtään ja kömmin tupaan. Yöllä oli ollut pakkasen puolella jopa -7 astetta. Huomasin kyllä kun puunoksaan laittamani vesikassin vesi oli jäätynyt vähän. Onneksi olimme ajatelleet tälle päivälle vain olemista. Nousin 10.30. Päivä oli kirkas ja lämmin ja lämpömittari näytti +12 astetta, mutta auringon lämmittäessä oli kuuma. Mustikka oli saanut hallaa, eikä maistunut enää kovin makealta. Huomiselle kävelylle olemme laatineet muutaman vaihtoehdon. Sokostin itäpuoliselle telttapaikalle emme voi jäädä öiden ollessa näin kylmiä. Jatkamme Akanhärkäkurun ja Vesipään kautta Sokostille ja sieltä Luirojärvelle. Huonon kelin sattuessa voimme mennä etelään Hammaskurun tuvalle. Huominen näyttää mihin virta riittää.

Torstai 20.8.

Anterinmukalta Luirojärvelle n.30km

Matkaan lähdimme kello 8.00. Perillä Luirojärven tuvalla olimme vasta illalla klo 22.00, jolloin alkoi jo olla selkeästi hämärää. Anterilta Hammaskurulle asti kulkee 2-urainen mönkijäura, jota pitkin kävelimme nopeasti ensimmäiset kilometrit. Kävelimme 2 tunnissa 6km leivän voimalla nuotiopaikalle, jossa pidimme tunnin tauon ja söimme 2nd breakfastin eli aamupuuron. Sitten kävelimme toiset kaksi tuntia ja pidimme lounastaukoa tunnin verran. Sää oli lämmin, jopa kuuma ja taivas oli kirkas ja pilvetön. Lounastauon jälkeen klo 14.00 lähdimme kipuamaan Vesipäälle 600 metrin korkeuteen ja sieltä kohti Sokostia. Huipulla oli kylmä tuuli. Suklaan voimalla jatkoimme lopun taipaleen Luiron tuvalle asti. Sokostin korkeimmalla huipulla olimme tasan kello 19.00 ja pari pisaraa tiputteli harmaaksi käyneeltä taivaalta. Kävelimme koko Sokostin sen päästä päähän surkeassa kivikossa ja tuulessa. Laskeuduimme Jaulutuskurun rinnettä alas metsämaastoon. Tuvalla olimme vasta illan hämärässä. Nukkumaan pääsimme klo 23.00. Koko vaelluspäivän aikana ei näkynyt ihmisiä taikka poroja. Vasta tuvalla näimme muitakin. Ilta oli paljon lämpimämpi, kuin Anterissa, eli yökään ei voi olla kovin kylmä.

Perjantai 21.8.

Päivä Luirolla ja Raappanan Kammilla.

Luiron tuvalla saunoimme aamupäivällä ja lepäsimme hyvän tovin. Tarkoituksena ei ollut tänään vaeltaa. Sen verran kuljimme (2km), että siirryimme Luirojärven rannalla olevaan Raappanan kammiin. Tuvalta kammiin kävelyyn kului aikaa 40min. Perustimme leirimme hobitinkoloa muistuttavan kammin luo, jonka vieressä oli mukava tulentekopaikka. Päivä kului lepäillessä eilisen koetuksesta. Nuotio laitettiin tunnelmaa antamaan. Kammi on söpö. Siihen mahtuu kaksi yöpymään ja sen yhdessä kulmassa on takka. Koko on n. 4m² eli tosi pieni kolo on. Ihastuin tähän kammiin. Pienuudesta huolimatta se on toimiva. Lähellä (n.20m) virtaa puro, josta saa ämpäriin juomaveden. Puukatos ja vessa löytyvät ”pihapiiristä”. Kammi jää Luirojärven ja lammen väliin. Kummankaan rantaan ei ole kävelyä, kuin 30-40m. Takka lämmitti kammin nopeasti ja alkuyöstä lisäsimme puita.

Lauantai 22.8.

Raappanan Kammilta Sarviojalle 16km.

Matkaan lähdimme klo 10.30 ja perillä Sarviojalla olimme klo 21.00. Aamu oli kirkas ja lämmin. Söimme aamupalan nuotiopaikalla. Pian lähdettyämme kammilta, metsässä näkyi hirvi tai pikemminkin sen sarvet. Maantiekurun taival oli pitkä ja vähän yksitoikkoinenkin. Pidimme kahden tunnin lounastauon. Siihen asti polku oli ollut selkeä ja helppokulkuinen. Loppupäivä oli vaikeampi ja raskaampi. Polku katosi muutaman kerran, emmekä heti löytäneet oikeaa polkua. Pistoreitti Sarviojan tuvalle oli ensin pelkkää nousua, sen jälkeen jyrkkää laskua. Ja vieläpä kivinen ja oksainen. Päivä oli kaiken lisäksi kuuma, mikä teki patikoimisesta raskasta. Sarviojan tuvan olivat tytöt lämmittäneet aivan liian kuumaksi, eikä nukkumisesta tullut oikein mitään.

Sunnuntai 23.8.

Sarviojalta Aittajärvelle 12km.

Matkaan lähdimme klo 9.15 ja perillä Aittajärvellä olimme klo 16.45. Tämä oli pilvisempi päivä, kuin eilinen, mutta ilma seisoi ja teki sen hiostavaksi. Ensimmäiset 3km oli sitä samaa polkua, jota kuljimme eilen ylös ja alas. Nyt ensin jyrkkä nousu. Onneksi laskeutuminen oli loivaa ja kävi sukkelammin. Sen jälkeen polku oli pitkään helppoa. Pääsimme etenemään hyvää vauhtia. Loppumatkasta kuitenkin väsytti jo kovin ja oli pakko pitää paljon pieniä taukoja. Ympäri mentiin ja yhteen tultiin viimein Aittajärven viimeisen joen ylityksen kohdalla. Paljon palvelleet sandaalini heitin parkkipaikalla roskiin.