25. heinä, 2017

Oravan on aika arkistoida Eräkarkussa käytyjen kurssien kokoelma ja laittaa sinetti kirjoitusten päälle. Kaikki alkoi tammikuussa 2015 ja viimeinen kurssi sai päätöksensä heinäkuussa 2017. Muutamia kursseja kävin suorittamassa Eräkarkun ulkopuolella. Näistä mainittakoon ensiapukurssit 1 ja 2 sekä metsästäjätutkinto. Kurssit työn ohessa käytynä antoivat mukavasti vastapainoa puuduttavalle toimistotyölleni. Oltiinhan kurssien aikana suurelta osin ulkona. Talviretkeilyn innostamana sain isännänkin ahkiota vetämään kuluneena keväänä ja ensimmäinen omatoiminen melontavaellus on tullut toteutettua, joten uusia aluevaltauksia voi jatkaa omin päin jatkossakin. Ollaan oraviksi!

 

Heinäkuu 2017 - Survival-viikko

Heinäkuu 2017  -Luonnonmuonat

Kesäkuu 2017 - Erä- ja luonto-opas 2017

Toukokuu 2017 - Luonnontuntemukseen perustuva opastaminen -näyttö

Helmikuu 2017 - Luonnossa liikkumisen opastaminen -näyttö

Tammikuu 2017 - Yrityskurssi

Joulukuu 2016 - Kaamosretki

Marraskuu 2016 - Metsien monikäyttö

Syyskuu 2016 - Kalastus

Elokuu 2016 - Kulttuuriin ja eräperinteeseen liittyvä opastaminen -näyttö

Heinäkuu 2016 - Melontaohjaajan kurssi

Heinäkuu 2016 - Sienet (sisältää tulenteon näytön)

Kesäkuu 2016 - Pyöräretki

Toukokuu 2016 - Linnut

Huhtikuu 2016 - Puukko ja karkku

Maaliskuu 2016 - Erityisryhmien opastaminen luonnossa -näyttö

Helmikuu 2016 - Talvikalastus

Helmikuu 2016 - Turvallisuuskoulutus

Tammikuu 2016 - Asiakaspalvelu

Marraskuu 2015 - Eräruoka

Marraskuu 2015 - Ympäristönsuojelu

Lokakuu 2015 - Pitkäjousi

Lokakuu 2015 - Metsästys

Elo- ja syyskuu 2015 - Kesäretkeily (sisältää Muotkan rinkkavaelluksen matkakertomuksen)

Heinäkuu 2015 - Kasvit

Kesäkuu 2015 - Melontaretki

Huhtikuu 2015 - Luu- ja sarvityöt

Maaliskuu 2015 - Nisäkkäät ja muut otukset

Helmikuu 2015 - Talviretkeily (sisältää UK-puiston hiihtovaelluksen matkakertomuksen)

Tammikuu 2015 - Opiskelu Eräkarkussa 

19. heinä, 2017

Heinäkuu 2017

Mitään suurempia valmisteluja en tehnyt ennen survival-viikolle lähtöä. Sen päätin, että alkamista edeltävänä päivänä en juonut enää kevytlimpparia enkä syönyt mitään grilliruokaa. Pitkien hiusteni takia mietin minkälainen poninhäntä pysyisi parhaiten kurissa ja päädyin kuvassa olevaan poninhäntään, jossa on monta hiuslenkkiä pitkin poninhäntää. Sillä tavalla saisin hiukset pysymään järjestyksessä ja pois tieltä, eivätkä hiukset menisi helposti takkuun. Valitsin mukaan lämpimän untuvamakuupussin, vaikka se kastuessaan olisikin vaikea kuivattaa. Lainasin isännän harmaata hupullista karvafleeseä, joka on kuvassa, sillä itselläni ei noin lämmintä paitaa ole, joka sopisi kesällä mukaan otettavaksi paidaksi. Pinkit housuni eivät pidä vettä, mutta ovat melko nopeat kuivumaan. Sadeviitta olisi mukana sateen varalta. Vaelluskengissä on vielä järeä vahakerros, joten niitä ei tarvinnut Lapinreissun jälkeen vahata enää uudelleen. Kaiken tarvittavan tulisi mahtua kuvassa olevaan itse tehtyyn kantolaitteeseen, eli mukaan otettavien tavaroiden lista ei ole kovin pitkä.

Survival-viikko 13.-18.7. 

Koululta meitä lähti 11 henkilön porukka survival-viikkoon. Meidät kuljetettiin määränpäähän, saimme kartan ja seikkailu alkoi. Itse sain jonkinlaista jännityspäänsärkyä automatkalla, joka jatkui iltaan asti. Itselleni ensimmäinen päivä vähällä ruoalla taisi olla pahin. Siihen saattoi syynä olla pieni päänsärkyni ja se, että silmäni pysyivät sumeina parin-kolmen tunnin ajan automatkan jälkeenkin. Kroppa olisi halunnut ruokaa, mutta sitä piti etsiä itse. En huomannut mitään sen kummempaa enää muina päivinä, että kroppa olisi jotenkin erityisesti reagoinut vähään ruokaan, vaan olo oli tasainen. Nälän tunne hävisi, eikä missään vaiheessa tullut kovaa nälkää. Kävelyvauhti hidastui usein aamun jälkeen, sillä askel ei noussut kovin reippaasti ja pienet ylämäetkin pistivät hengästyttämään. Aikaa oli kuitenkin kunnon lepotaukoihin. Luonto ei ollut tänä vuonna kovin antelias. Mustikat eivät olleet vielä kypsyneet ja sieniä oli tarjolla vähän. Muutamia kaloja saatiin narrattua, mutta ne eivät olleet koolla pilattuja.

Oli mukavaa nähdä sellaisia kasveja, joita ei kotiseudullani ihan joka päivä pääse näkemään. Raatetta kasvoi monin paikoin ja se myös kukki muutamissa kohdin. Vanamoita oli siellä täällä runsaastikin. Vehkaakin näimme matkalla. Maariankämmeköitä ja erilaisia talvikkeja kasvoi monin paikoin. Katseemme yritti tavoittaa isohirvenjäkälää, mutta sitä ei näyttänyt olevan sitten missään. Joka paikka oli pullollaan muita jäkäliä. Sitten löysimme myös vähän isohirvenjäkälää ja keräsimme sitä vähän talteen, koska siitä saisimme kerran kokkailtua jäkäläpuuroa. Sen päivän jälkeen myös isohirvenjäkäläesiintymiä alkoin näkyä monin paikoin.

Sain täydennettyä myös "lintulistaani". Olen alkukeväästä saakka laittanut muistiin kaikki näkemäni lintulajit. Sain viime vuoden lajilistaani 83 eri lajihavaintoa, mutta silloin Eräkarkun lintuviikko auttoi kummasti asiaa. Tänä vuonna olen tehnyt kaikki havainnot ilman sen suurempaa asiantuntija-apua. Lapinreissu auttoi saamaan listaani myös pohjoisia lajeja. Survival-viikon aikana sain listaani lisättyä kaakkurin ja kurjen. Muutamana aamuna kaakkurit pitivät kunnon konsertin lähilammella herättäen nukkuvat ehkä hieman liian aikaisin. Onneksi uni tuli vielä uudelleenkin. Myös kuikkia, korppeja ja haukkoja näkyi taipaleen varrella. Lintulistassani on tämän vuoden lajihavaintoja nyt 58 lajia. Mukana eivät ole ne muutamat epävarmat lajit, joista en ole täysin varma.

Parina päivänä satoi ja paistoi vuorotellen. Yksi aamupäivä oli selvästi muita sateisempi ja silloin moni meistä oli kastellut housunsa reisiä myöten läpimäriksi. Omat kenkäni ja sukkani pysyivät järeän vahakerroksen ansiosta kuivina, mutta monilla ei ollut yhtä paljon onnea mukana, vaan kengät olivat uittaneet kunnolla. Pitempi sadejakso olisi voinut viedä mielen matalaksi, mutta sade päättyi iltapäivän puolella kokonaan ja aurinko alkoi paistaa. Kesä kuivasi sen, minkä oli kastellutkin. Yksi yöpymispaikoista kuhisi kiukkuisia muurahaisia. Samaan paikkaan mahtui myös reissun pahin hyttyspesä. Ei tuullut lainkaan, yö oli älyttömän lämmin ja hyttysiä oli niin maan perusteellisen paljon. Sinä yönä ei tullut nukuttua, koska se kului "nyrkkeilymatsiin" hyttysiä vastaan. Läpi kasteleva sade ja hyttysarmeija taisivat omalta osaltani olla reissun pirullisimmat asiat. Niitä voi tulla vastaan millä tahansa vaelluksella. 

Kotiuduin kuusi päivää kestäneestä survival-reissusta iloisena ja virkeänä. Yksi syy oli varmasti se, että meidän 11 henkilön porukka oli aivan mahtava ja sen ansiosta fiilis pysyi korkealla. Omat vähät varusteeni toimivat hyvin, enkä lopulta edes palellut normaalia enemmän. Poninhäntäkampaukseni toimi hyvin, eivätkä hiukset menneet takuille, kuten monella reissulla on käynyt. Olen myös kenkiini tyytyväinen, ne toimivat kuten ehjien vaelluskenkien kuuluu eli ne pitävät vettä hyvin. Tämä oli tällä erää viimeinen kurssini Eräkarkussa ja opinnot ovat viimein täysin paketissa. Kalenterini näyttää pitkästä aikaa tyhjää ja vapaata, joten on aika alkaa suunnitella uusia retkiä ja uusia seikkailuja metsiin, tuntureille, järville - luontoon.

8. heinä, 2017

Heinäkuu 2017

Käytin kesälomastani viisi päivää luonnonmuonat, yrtit -ja taula -kurssiin. Kurssi tulee käydä, jos haluaa sen jälkeen osallistua survival-viikolle. Lomani ajankohta mahdollisti sen, että voin käydä vielä viimeiset kurssit ennen opintojeni lopullista päättymistä. Erä- ja luonto-oppaan tutkintotodistus tuli postissa juuri ennen lomareissua, mutta saan Eräkarkun oman luontomatkailuohjaajan todistuksen vähän myöhemmin. Haluan käytyjen kurssien luetteloon ehdottomasti mukaan myös tämän kurssin ja tätä seuraavan survival-viikon. Olen ollut melkoisen anti-innostunut koko survivalille osallistumisesta, mutta tämä viikko antoi kummasti potkua osallistumiselle. Koko siihen osallistuva porukka olisi mukana kokemassa samaa "nälkää ja kurjuutta", kuten kouluttajamme asian muutaman kerran ilmaisi.

Saavuin kurssille suoraan Lapinreissulta yöjunalla, kuten myös kaksi vuotta sitten kasvikurssille. Kurssin aikana käytiin läpi aika paljon samoja kasveja, mitä kasvikurssilla aikanaan, mutta nyt näkökulma oli selkeästi kasvien hyötykäytössä. Kävimme paljon läpi niitä kasveja, joita voi käyttää jollakin tapaa syömiseen. Kurssin vetäjänä toimi Turkka Aaltonen, joka on vetänyt lukemattomia luonnonmuona- ja survivalkursseja mm. ilmavoimien väelle. Emme välttyneet tälläkään kerralla Turkan maanmainoilta ja humoristisilta jutuilta sen lisäksi, että saimme roppakaupalla hyödyllistä tietoa luonnossa hengissä selviämisestä. Jos esim. vatsa ei toimi, voi nuotion hiilloksesta ottaa kaksi pientä sokerinpalan kokoista hiiltä ja syödä ne. 

Tänä vuonna näyttää vahvasti siltä, että marjat eivät ehdi kypsyä survival-viikoksi. Vain muutamia sieniä on alkanut kypsyä, lähinnä keltavahveroita (kanttarelleja) ja joitakin tatteja. Olisi siis hyvä saada kalaa ja tietää mitä kasveja suuhunsa voi lykätä. Kurssin aikana maistelimme 10 eri kasvista tehtyä yrttiteetä. Teetä voi tehdä ainakin koivun, mustikan, puolukan, vadelman ja ahomansikan lehdistä ja valko-apilasta sellaisenaan. Lisäksi maistelimme kuusenkerkästä, peltokortteesta, maitohorsmasta ja katajasta tehtyä yrttijuomaa. Poimulehteä ja voikukanlehtiä voi käyttää salaattina. Maistoimme osmankäämin vartta ja kallioimarteen juurta, joita voi syödä sellaisenaan. Voikukan juuria kuivatimme ja paahdimme, josta sai tehtyä kahvintapaista juomaa. Voikukanjuurien vastikejuoma oli niin kitkerää, että siitä en välittänyt. Sitä olisi voinut vähän laimentaa vedellä ja laittaa vaikka sokeria mukaan, mutta se jäi minulta kokeilematta.

Kuorimme männynpölkyistä pinnan ja otimme veitsellä talteen valkoisen ja makealta maistuvan jälsikerroksen (katso kuva). Jälsilevyjä kuivattiin ja paahdoimme niitä seuraavana päivänä nuotiolla kuiviksi levyiksi. Levyt murusteltiin ja hakattiin pieneksi jauhoksi, jotka siivilöitiin ja käytettiin pettuleipiin. Käytimme 2/3 ruisjauhoja, loput 1/3 männynpettujauhoa, lisäksi vähän merisuolaa ja vettä. Leivät paistettiin ritilällä nuotiolla ilman rasvaa. Pettua voi tehdä myös muiden puiden jälsikerroksista, mutta mm. koivu kuulemma maistuu hirveälle. Valmiit leivät olivat aika suolaisia, eivätkä kovin hyviä, mutta kyllä niitä nälkäänsä syö, jos tarjolla ei ole paljoa muuta. Lapioimme muutamasta muurahaiskeosta muurahaisenmunia ja maistoimme myös niitä paahdettuina. Munien käyttöä edeltää muurahaisten munitus, jossa muurahaiset itse erottelevat munat kuljettaessaan ne auringosta varjoon. Munituksesta löytyy You tubesta videoita.

Keräsimme isohirvenjäkälää, josta valmistimme jäkäläpuuroa. Jäkälä puhdistettiin hyvin neulasista, roskista ja huonoista osista ja laitettiin likoamaan vuorokaudeksi soodaveteen. Noin 6 litran ämpäri oli täynnä vettä, niin että jäkälä peittyy kokonaan ja siihen vesimäärään soodaa tulee kaksi ruokalusikallista. Likoamisen jälkeen jäkälä huuhdellaan muutaman kerran huolellisesti väljässä vedessä ja sen jälkeen se on keittovalmista. Sitä keitetään noin 20 minuuttia. Jäkäläpuuro on melko mautonta eikä sen koostumus ole kovin houkuttelevaa. Pohdimmekin mitä siihen voi laittaa mausteeksi. Siankärsämön lehdet ovat voimaakkaan makuisia ja muutama lehti voisi antaa puurolle vähän makua. Koulun pihalla kasvaa myös kuminaa, joka on oivallinen maustekasvi.

Muonan lisäksi kurssin aikana käytiin läpi taulan tekemistä. Taulan käsittelyä oli aloitettu jo kotona, mutta minulta koko taulakääpä ja aikaa sen valmistamiseen ei ollut, joten tämän tekemistä seurasin vierestä. Olimme saaneet ohjeeksi Ilkka Seikun ohjevideon taulan valmistamiseen https://www.youtube.com/watch?v=qTIwoQXNxt0. Kysymyksiä herätti lähinnä käytettävän soodan määrä liotusvedessä. Muutama ruokalusikallinen riittää liotusvaiheessa. Valmistimme myös narua nokkosesta ja kantolaitteet valitsemastamme sitkeästä puusta. Kantolaitteet tulevat mukaan survival-viikolle. Valmistin oman kantolaitteeni pajusta ja kantoremmit tehtiin sisal paalunarusta. Halusin monien tapaan punoa myös verkkoa, joka tuli myös kantolaitteeseen. Saimme listan tarvittavista varusteista ensiviikkoa varten. Eipä ollut kovinkaan pitkä ja kummoinen lista. Tällä vajaavaisella osaamisella ja ankealla uskalluksella aikoo tämäkin alati nälkäinen hobitti uhmata Mordorin kurjuutta - ensiviikkoon.

22. kesä, 2017

Orava valmistui viimein erä- ja luonto-oppaaksi. Turvallisia eräretkiä Lapinoravan seurassa.

6. touko, 2017

Toukokuu 2017

Tutkintotilaisuus pidetään Raisiossa ja Ruissalossa lauantaina 6.5. klo 10.00 - 15.00 välillä. Tutkintotilaisuus koostuu näytön osista luonnossa liikkumisen opastaminen (lajina pyöräily) ja luonnontuntemukseen perustuva opastaminen. Retki alkaa Raision kirjaston luota osoitteesta Eeronkuja 2, Raisio. Kirjastolta lähdetään ryhmänä pyöräilemään noin 15km matka Ruissaloon. Luonto-opastus sisältää opastusta Ruissalon luonnosta; Ripaus luonnonhistoriaa, asiaa linnuista, kasveista, lehtometsistä ja kulttuurista. Kuvassa on pikkutikka, josta puolisoni Tommi otti kuvan Krottilanlahden lintutornille vievän polun varrelta.

Retkipäivän ohjelma

10.00 - 11.30 Pyöräily Raisiosta Ruissaloon

11.30 - 12.00 Opastusta Ruissalon Rantapromenadilla

12.00 - 12.30 Pyöräily Krottilanlahteen 

12.30 - 13.45 Opastusta Ruissalon Krottilanlahden lintutornin luona ja evästauko

13.45 - n.15.00 Pyöräily Ruissalosta Raisioon

 

Retkeä mainostettiin Raision Rinkan kanavien kautta ja retkelle osallistui lopulta 11 retkeilijää ja lisäksi opas, kaksi avustajaa ja näyttöä vastaanottava henkilö. Toinen avustajista kulki autolla ja toimi huoltoauton kuljettajana, jos välinerikkoutumisten tai muiden tilanteiden varalta kuljetusapua oltaisi tarvittu. Huoltoauton mukana matkassa kulki mukana myös yksi lintukaukoputki, joka oli lainassa Turun lintutieteelliseltä seuralta pientä korvausta vastaan. Toisen avustajan tehtävänä oli pyöräilyn aikana pitää peränpitäjän paikkaa. Kaikilla retkeen osallistuvilla oli kuitenkin polkupyörät kohdallaan ja sopiva pyöräilykunto, joten kaikki pysyivät matkassa mukana. Saimme lämpimän ja aurinkoisen kelin höystettynä pohjoistuulella, joka ei ollut kuitekaan retkipäivää haittaavan kova.

Opastukseni perustui pitkälle Ruissalon hoito- ja käyttösuunnitelmaan jossa on mukavan kattavasti kerrottu Ruissalon luonnonhistoriaa, kulttuurihistoriaa, metsänhoidon vaiheita mm. tammimetsien hakkuita ja nykytilaa. Lehtometsä luonnontyyppinä mahdollistaa runsaan erilaisten kasvien esiintymisen ja monipuolinen kasvitilanne taas mahdollistaa monipuolisen eläimistön ja linnuston esiintymisen saarella. Ruissalossa on paljon sellaisia kasveja, hyönteisiä ja sieniä, joita muualla Suomessa ei tavata lainkaan. Lintujen pesimätiheys on aivan omaa luokkaansa. Kevät on tänä vuonna hieman myöhässä. Monia kevätkukkia oli jo löydettävissä ja viime viikon jälkeen mukulaleinitkin kukkivat ja pensaat olivat myös hieman vihreämpiä. 

Ilman lintukaukoputkea lintujen tunnistaminen pitkän matkan päästä on hankalaa tai jopa mahdotonta. Kaukoputki auttoi havainnoimaan isokoskelon, tukkasotkan ja silkkiuikun, jotka olisivat jääneet tunnistamattomiksi ilman kaukoputken suomaa apua. Ilmassa oli paljon pikkulintujen laulua, joista tunnistettavimmat olivat talitiainen, sinitiainen ja peippo. Muutama lintu jäi tunnistamattakin niiden viilettäessä nopeasti ohi. Muutamat perhoset liihottelivat keväässä ja muutamia muitakin luonnonihmeitä jäimme hetkeksi pohtimaan, kuten kaatuneita puita, jotka ovat kääpien valloittamia ja kelopuuta, joka on täynnä koloja, todennäköisesti tikkojen hakkaamia koloja.