19. maalis, 2016

Nisäkkäät ja muut otukset

Maaliskuu 2015

Nisäkkäät, hyönteiset ja matelijat-kurssi on kolmipäiväinen kurssi perjantaista sunnuntaihin. Varauduin kurssille ottamalla kaikki aiheeseen liittyvät kirjat omasta kirjahyllystäni mukaan ja äskettäin netistä tilaamani lumijälkiopas tuli myös mukaan. Kurssin aikana käytiin otus kerrallaan läpi ja yleisiä tunnistamisasioita tuli painettua mieleen. Isoja eläimiä tuntuu Suomessa olevan aika vähän. Suurin osa on pieniä ja lisäksi kaikki hyönteiset ovat erittäin pieniä. Hyönteisistä ja matelijoista en ole juurikaan kiinnostunut. Vaikka olenkin tänne kouluun hakeutunut, pidän kiinni oikeudestani olla pitämättä hämähäkeistä ja kovakuoriaisista ja hyttyset ovat edelleenkin mielestäni linnunruokaa. 

Lajilistasta selvisi se, mitä eläimiä ja otuksia kurssin jälkeen tulisi osata tunnistaa. Lisäksi oli joitain lajeja, jotka tulisi tunnistaa jätöksistä tai lumijäljistä. Tähän tilaamani lumijälkiopas toi hyvin vastauksia. Kurssilla opin myös muutamia mielenkiintoisia asioita, miten voi esimerkiksi tunnistaa äänestä onko kyseessä sammakko vai viitasammakko. Sepponetin sivustojen huumori antaa tähänkin asiaan vastauksen hauskalla tavalla. (Mene sivustolle ja hae kuvia hakusanalla viitasammakko). Entäpä sitten mikä otus on milloinkin syönyt käpyä? Orava ei suinkaan kalua käpyä kaikkein siisteimmäksi. Ulkonäöltään samannäköiset näätäeläimet opettelin tunnistamaan toisistaan kurssin aikana. Peuroissa ja kauriissa taidan edelleen mennä sekaisin. Metsäpeuran ja poron eroavaisuuksista jäi erityisesti mieleen niiden sarvien erilaisuudet. Metsäpeuran sarvet ovat hieman kapeammat, kuin porolla. Yksinkertaisen muistisäännön avulla voi ajatella, että porolla tuntureilla on enemmän tilaa liikkua leveämmillä sarvilla, kuin metsäpeuralla hieman tiheämmässä metsässä.

Opettelin myös listassa nimetyt hyönteiset, joista osa oli tuttuja, mutta osa hieman oudompia. Perhosista ei tarvitse osata kuin pääryhmät ja niistä melkein kaikki olivat tuttuja jo aikaisemmin. Rantakäärmeestä jäi mieleen se, että se saattaa toisinaan muistuttaa paljonkin kyytä. Silmän eri mallinen pupilli taitaa olla varmin tapa tunnistaa nämä kaksi käärmettä toisistaan. En usko, että jään käärmeen tavatessani katsomaan sitä silmiin sen pitempään. Parasta jättää ne kaikki rauhaan. Jalkauduimme kurssin aikana myös ulos. Keskellä maaliskuuta luulisi ettei ole pajoa nähtävää, mutta kurssin opettaja käänsi kivet ja kannot ja löysi ties mitä pistiäistä ja luikertelijaa puiden kantoja jyrsimästä. Samainen opettaja tuntee myös linnut ja nimesikin joitakin joiden laulua kuulimme. Mutta linnuista on tulossa myöhemmin aivan oma kurssinsa.

***

Kurssin jälkeen olin isännän kanssa pääsiäisenä (joka osui tänä vuonna huhtikuun alkuun) kokeilemassa uusia rinkkojamme ja yövyimme yhden yön Kuhankuonon reitistöön kuuluvan Haukkavuoren polunvarren laavulla. Maassa oli sen verran lunta, että pääsin tekemään lumijälkihavaintoja. Illalla tunnistin aivan selvästi hirven suuret sorkan jäljet ja seuraavana aamuna vasta sateneella hennolla lumikerroksella pienen näätäeläimen jäljet. Jäljet olivat niin pienet ja niin tiheässä, että olettaisin jäljet jättäneen otuksen olleen lumikko. Olin oppinut tunnistamaan ainakin sen, minkälaisia jälkiä näätäeläimet jättävät.