19. maalis, 2016

Melontaretki

Kesäkuu 2015

Eräkarkun kurssiohjelmassa on tarjolla melonnan peruskurssi ja melontaretki aina kesäkuun alussa. Päätin ottaa melontapaketin tälle vuodelle, koska pohjalla on nyt jo vähän kokemusta melomisesta ja kurssi ajoittui muutenkin hyvään ajankohtaan koko kesää ajatellen. Melontakurssi ja retki kestää 4 päivää ja se pidetään Mikkelin suunnassa Puulavedellä. Reissuun lähdettiin koulun pihalta yhteiskyydein torstaiaamuna. Puulaveden päässä rannalla saatiin ensin pieni teoriapaketti ennen vesille lähtöä. Ryhmämme oli iso, sillä meitä oli 20 henkilöä lähdössä reissuun. Osalle oli inkkarikanootit, joihin mahtui aina kaksi melojaa ja paljon tavaroita. Osa lähti liikkeelle kajakeilla. Tarkoituksena oli, että menopelejä vaihdetaan päivien aikana ja että oli mahdollisuus meloa inkkarikanoottia sekä edessä että takana. Oma aloituspaikkani oli inkkarikanootin keulapaikka.

Lähtöpaikkana oli tuulensuojainen järvenpoukama, mutta poukamasta pois lähtiessä edessä odotti aivan karmea aallokko. Tuulta oli puuskissa ainakin sen 7-8m sekunnissa. Niin aikankin aikaisemmin lukemani ennusteen mukaan. Itse en olisi sellaiseen tuuleen lähtenyt puskemaan, mutta sinnehän me vain lähdimme, eikä kanootti tahtonut liikkua vastatuuleen ollenkaan. Heti alkuun olisi tehnyt mieli luovuttaa, sillä taakse en uskaltanut katsoa. Vesi ryöppysi syliini monta kertaa ja reväytin lapalihakseni, että pääsimme edes vähän eteenpäin. Suunnitelmiin tulikin heti muutos. Koska koko 5-6 km olisi ollut vastatuuleen puskemista ja alku oli näin tuskallinen, oli pakko mennä rantaan, pakata kaikki menopelit uudelleen autoon ja lähteä vesille paljon tuulensuojaisemmasta paikasta. Koko retken suunnitelma meni uusiksi. Alunperin oli tarkoitus yöpyä joka yö eri saaressa ja edetä vähitellen kohti paluupaikkaa. Nyt lähtöpaikkamme olikin lähellä retken päättymispaikkaa, joten retken luonne muuttui. Yövyimme jokaisena yönä samassa saaressa ja teimme päivän retket aina saarelta käsin. Tämä helpotti tietysti leirielämää huomattavasti. Ei tarvitisisi aina purkaa ja taas rakentaa leiriä uudelleen.

Saimme aurinkoiset kelit retkipäiville ja melonta sujui melko leppoisasti. Välillä kokoonnuimme nuotion ympärille ja saimme taas teoriatietoutta. Yhtenä iltana nukuin teltassa, kun käytiin läpi jokamiehenoikeuksia. Vähän harmitti, kun kukaan ei tajunnut tulla minua herättämään. Selvitin kuitenkin, että mitään järin kummallista ei oltu käyty läpi. Jokamiehenoikeuksiin törmäisi koulun aikana jatkuvasti. Saarissa ja rannoilla oli myös jylhiä luonnonnähtävyyksiä. Yhden suuren kiven päälle oli piilotettu geokätkö, jonka kivelle kiivenneet sattumoisin löysivät. Tällä reissulla käytössäni oli ensimmäistä kertaa Hillebergin Akto - teltta, jonka olin ostanut itselleni syntymäpäivälahjaksi pyöreiden vuosien kunniaksi. Sen sai pystytettyä pieneen paikkaan. Käytössäni oli ensimmäistä kertaa myös paksu puhallettava makuualusta, jossa oli oikein mukava nukkua.

Ensimmäisen päivän voimankoitos erittäin kovaa vastatuulta vastaan jätti jälkensä lihaksiini. Pieni särky vaivasi ja oli pakko lääkitä itseä särkylääkkeillä koko reissun ajan. Melonta ei käden rasituksen takia sujunut joka hetki ihan kunnolla, vaan tekniikkaan piti oikein keskittymällä keskittyä. Viimeisenä iltana oli pelastautumisharjoituksia, joihin ei ollut kuitenkaan ihan pakko osallistua. Suurin osa seurasi rannalta niitä, jotka halusivat tehdä harjoituksen ja uittaa itseään noin 7-8 asteisessa vedessä. Olin surrut ennen reissua, että olisin ainoa, joka ei ole kiinnostunut kylmään veteen menemisestä, mutta reissussa oli muitakin vilukissoja. Omaksi onnekseni olin viime vuonna jo käynyt peruskurssin kesäkuun alussa ja silloin sattui olemaan hellettä. Olin siis päässyt pelastautumista jo harjoittelemaan.

Paluuaikaa piti aikaistaa nousevan tuulen takia. Pelastautumisharjoitusten jälkeen tuli ilmoitus, että lähtisimme parin tunnin päästä kokonaan pois. Sunnuntai aamupäivään tarkoitettu paluumatka aikaistettiin näin lopulta lauantai-illalle, joten retki päättyi oletettua aikaisemmin myöhään lauantai-iltana ja takaisin koululle ajeltiin yötä myöten. Jäin koululle nukkumaan aamupäivälle asti ja ajelin sitten rauhassa sunnuntaina kotiin.

***

Tämä retki opetti sen, että aina kannattaa olla varasuunnitelmia ja oppaan roolissa onkin tarkoin mietittävä asioita etukäteen. Vaihtoehtoisia suunnitelmia on hyvä olla ja täytyykin olla takataskussa. Tätä retkeä ja oppaan toimintaa pohdimme kyllä ryhmänä jälkeenpäin. Oli ehkä hieman uhkarohkeaa viedä näin suuri ryhmä noin suureen tuuleen. Moni ei ollut aikaisemmin melonut tai viime melonnasta oli aikaa parikymmentäkin vuotta. Oppaan lisäksi matkalla oli myös apuohjaaja, joka meloi aina viimeisten kanssa yhtämatkaa.