29. syys, 2016

Kalastus

Syyskuu 2016

Syyskuun viimeisellä viikolla koululla oli neljä päivää kestävä kalastuskurssi, jossa käytiin läpi sulan veden aikana käytävää kalastusta, kalalajeja, lupa-asioita ja kotitarvekalastusta. Olen onkinut ja pilkkinyt joskus nappulana ja viimeksi talvikalastuskurssilla. En ole vielä innostunut kalastuksesta perinpohjin, sillä se vaikuttaa olevan ylikärsivällisten ihmisten laji, eikä hätäisten hobittien hommaa. Verkkojen sotkujen selvittely ja siimojen selvittely ja kalojen käsittely tarvikkeineen ja siivoamisineen vaikuttavat melkoisen aikaa vievältä touhulta. Koululla laskimme parina aamuna muutamat verkot Rautaveteen ja saimme sopivasti kalaa, joita savustimme ja laitoimme fileiksi. Sidottaessa verkkoa verkkomerkkiin kätevä solmu on vetosolmu. Heittovavan siimaan lisättävä uistin tai jigi on paras solmia unisolmulla

Kurssin aikana suositeltavia nettisivuja ovat vapaa-ajankalastajan sivut ja sivusto, jossa on tietoa kalastusrajoituksista. Osattavia kaloja ei lajilistassa ollut liikaa ja keskiviikkona kalojen tenttiminen meni helposti läpi. Opettelin kaloja jo loppukesästä alkaen kalapelikorttien avulla, mutta luontoportin sivut ovat hyvä paikka niiden pänttäämiselle. Torstaina olimme koko päivän ulkona. Ryhmämme jakaantui paikallisten kalastusoppaiden mukaan heidän veneisiin ja lähdimme Rautavedelle jigikalastamaan koko päiväksi. Jigi on pieni silikonisyötti, usein pienen kalan mallinen. Kalastusoppaat olivat varanneet meitä varten lämpimiä haalareita ja kumisaappaita. Menimme veneellä aina Vammalaan saakka ja kalastimme aina hetken yhdessä paikassa koittaen tuleeko saalista. Jos kalapaikka oli huono, vaihdoimme paikkaa. Monesta paikasta tuli kala tai pari, ahventa ja haukea. Oppaamme päästi pari alamittaista haukea takaisin järveen. Sain itse vedettyä järvestä neljä ahventa. Tosin järven pohjaan jäi kolme jigiä, kaksi kertaa sen takia että se jäi jumiin pohjaan ja yhden vei hauki. Oppaamme tiesi aina milloin siima oli pohjassa ja milloin sen päässä oli kala, mutta sen oppi pian itsekin huomaamaan. Ja mistä hän senkin tiesi, että siiman päässä kävi hauki? Hauki on kuulemma sellainen, joka katkoo siimoja ja vie jigin mennessään, ahvenet eivät sitä tee.

Vaikka kalastaminen ei ole sellaisenaan vielä kolahtanut, on ollut sitäkin hauskempaa katsella kalaohjelmia. Erätulilla ohjelmassakin esitetty 8 osainen Haavi auki - kalastusohjelma on erityisen hauska. Siinä neljä miestä lähtee kahdeksi viikoksi Lappiin kalareissulle, eikä reissusta selvitä ilman kommelluksia. Haavi auki on katsottavissa Youtubesta hakusanalla Haavi auki kalastusohjelma 1. Samalla periaatteella löytyvät myös osat 2-8. Jokainen osa on 11-12 minuutin mittainen. Osissa 7 ja 8 ukot ovat itselleni tutuissa maisemissa Käsivarren erämaassa ja kalastavat Valtijoella. Sinne olisi kiva päästä kalastamaan muutamaksi päiväksi vaelluksen ohessa. Kaapissani on löytövapa, joka löytyi Käsivarren erämaasta Saarijärven tuvalle laskeuduttaessa vuoden 2012 kevättulvavaelluksen aikana. Vapa on aivan ehjä ja löytyi suojapusseineen päivineen, mutta siihen täytyy ostaa kela ja uistimia tai jigejä.

Kalastus vilisee paljon pikkusanoja, joiden merkitys tuli itselle selvittää, jotta oli selvillä mistä puhutaan. Puikkari, merta, jigi, pitkäsiima, harppauskerros, yläpaula ja alapaula. Muutama näistä tuli tutuksi jo talvikalastuksen aikana, mutta edelleen oli paljon uutta opittavaa. Ja mitä ihmeen eroa on lopulta uistelulla, jigikalastamisella tai vaappupyynnillä? Rautavedellä näkyi rannan läheisyyteen laskettuja rapumertamerkkejä ja vesillä oli joitakin verkkomerkkejä. Yksi verkoista oli merkitty kahdella päällekkäisellä lipulla (musta ja keltainen lippu) joka tarkoittaa, että verkko ei ole syvällä, vaan noin 1,5 metrin syvyydessä veden pinnasta. Rautavedellä oli myös jonkin verran väylämerkkejä. Niitä kävinkin läpi viimeksi heinäkuun melontaohjaajan kurssin aikana. Koululla on tarjolla vapaavalintaisena kurssina myös vuokraveneenkuljettajan kurssi, joka ei ole kuitenkaan itselleni ajankohtainen, eikä tarpeellinen.

 

***

Pimeäsuunnistus osa 2

Ensimmäisestä pimeäsuunnistuskerrasta on aikaa lähes 10 kuukautta. En ole tässä välissä ollut suunnistamassa metsässä, saati sitten pimeässä metsässä ja niinpä lähdin tälle toiselle yritykselle lähes kylmiltään. Tutkintotilaisuudessa on aikaa kaksi tuntia, jonka aikana tulee löytää viisi rastia. Päätäni särki valmiiksi silkasta jännityksestä. Halusin niin kovasti eroon koko tästä naurettavasta pimeässä rämpimisestä. Pyörin ylikierroksilla, mutta olin varustautunut täyteen ladatulla otsalampulla, varalampulla, toimivalla kellolla ja mukanani repussa oli lisäpaita, banaani, suklaata ja vettä. Ja tietysti uusi kompassi. Tämä uusi kompassi oli mukana jo Lapinreissulla, jossa pääsin vähän suuntaa ottamaan, mutta avotunturisuunnitus päiväaikaan on ihan eri sarjaa, mitä pimeään metsään sujahtaminen.

Vuoroni tultua otin suunnan ja sukelsin säkkipimeään metsään ja kovasti yritin askelparejakin laskea. Kului nippanappa puoli tuntia ja tajusin olevani jossain ihan muualla, mitä pitäisi. Suunnistus meni suoraan sanottua aivan päin hanuria. Taas! En päässyt ensimmäisellekään rastille ja soitin opettajalle ja kerroin olevani jossain missä lie. Arvelin olevani kartan aivan itäreunalla. Lopulta sukelsin metsästä jonnekin metsätielle ja kuljin sitä pitkin kuunnellen minulle osoitettuja äänimerkkejä, auton tööttäyksiä. Pöllähdin lopulta lähtöpaikalle. En suinkaan tullut ihmisten ilmoille kartan reunalta ja idästä, kuten olin päätellyt, vaan keskeltä karttaa lännen suunnasta. Olin siis alun alkaenkin lähtenyt 180 astetta väärään suuntaan! Pimeä metsä ei pelottanut. Tosin päässäni pyöri eräs tuttu lause: "Tämä ei ole mikään hobittien huviretki" ja tunsin itseni melkoiseksi tukintolvanaksi. Säntäillä nyt metsään tuolla tavalla puolihuolimattomasti. En saanut edes harjoitusta rastien etsintään, sillä takaisin lähtöpaikalle pääseminen vei niin paljon aikaa. Saa nähdä riittääkö minulle edes pimeäsuunnistus osa 10 vai tarvitsenko tähän hommaan seuraavat sata vuotta. Seuraava tilaisuus rastien etsintään on marraskuussa. Tämä tukintolvana on valmiina uudelle "hobittien huviretkelle" ja valmiina säheltämään kaiken.