11. marras, 2016

Metsien monikäyttö

Marraskuu 2016

Tänä vuonna lunta satoi jo marraskuun alussa ja pikkupakkanen piti lumen maassa. Koululla oli neljän päivän pituinen metsäkurssi, jossa käytiin metsäasiaa läpi eri näkökulmista. Oli asiaa talousmetsistä ja metsänhoidosta, suojelukohteista ja suotyypeistä. Ohut lumikerros ei haitannut metsän aluskasvillisuuden näkemistä ja hahmottamista. Metsänhoitoa käytiin läpi taimikon hoidosta puun kaatovaiheeseen saakka. Opettelimme muutamana yksinkertaisen keinon, joilla voi laskea puun pituuden, kaatovalmiin metsän tiheyttä itsetehdyllä relaskoopilla ja laskimme taimikon tiheyttä 4 metrisellä onkivavalla ja puunrunkojen paksuutta mittalaitteilla.

Kävimme aamupäivisin läpi tiukkaa teoriaa eri metsätyypeistä, suotyypeistä ja metsien suojelukohteista. Iltapäivisin teimme retkiä lähiseudun metsiin ja pääsimme katsomaan esimerkkejä aamupäivällä opituista asioista. Kuva on otettu Hornion alueelta, jossa olen käynyt kerran ennenkin kasvikurssin aikana. Kuvan metsä on korpea, eli kuusipuupitoista suoaluetta. Kurssilta sai paljon vinkkejä miten metsässä voi kulkea ja opastaa asiakasryhmää ja mihin asioihin voi kiinnittää huomiota. Hyvin harvoin on marraskuinen metsä ensilumineen houkutellut sinne kulkemaan, mutta tämä oli hyvä kokemus.

  

Pimeäsuunnistus osa 3

Metsäviikolla oli uusi tilaisuus suorittaa viiden rastin pimeässä suunnistettu rata parissa tunnissa läpi. Sain päänsärkyni taltutettua kahdella päänsärkynapilla ja lähdin levollisena ja hyvällä mielellä metsään. Kompassin suunta tuli tarkistettua huolellisesti ja askelparit toimivat kivasti, sillä sieltä tuli ryteikön ja ison kasan kaatuneitten puitten takaa ensimmäinen rasti. Sitten kohti toista rastia ja kolmatta rastia. Vielä pari rastia löytämättä. Keli oli hyvä, rata vaikutti helpolta ja näkyvyyskin oli hyvä. Neljäs rasti ei tullutkaan vastaan askelparien tullessa täyteen, eikä lisäaskelienkaan jälkeen. Tällä kerralla onnistumisen ilo päättyi tähän. En lähtenyt takaisin edelliselle rastille ja se oli virhe. Se on tainnut olla virheeni muinakin kertoina. Olen osannut antaa toisille hyviä neuvoja ja niin toiset ovat selvittäneet kaikki viisi rastia, kun itse epäonnistun kerta toisensa jälkeen. Olisi pitänyt palata edelliselle rastille. Nyt lähdin ottamaan summanmutikassa suuntaa läheiselle tielle ja päädyin lähitien sijasta jonnekin kauemmas, mutta tielle kuitenkin. Alkaa ottaa hobitin luonnon päälle jo tämä tämmöinen. Tämä viivästyttää ehkä koko tutkinnon suorittamista, mutta sillehän ei sitten mahda mitään. Seuraava tilaisuus suunnistaa pimeässä on joko keväällä, mutta mahdollisesti vasta ensi syksynä.