16. joulu, 2016

Kaamosretki

Joulukuu 2016

Tämä oli vasta toinen vuosi, kun Eräkarkkulaiset suuntasivat kaamosretkelle Kuusamoon. Monena aikaisempana vuonna retki oli toteutettu 10 päivän pakettina Enontekiölle, mutta siitä oli luovuttu, koska toisinaan Enotekiöllä on kärsitty vielä joulukuussa lumen puutteesta, eikä poroerotuskaan ole ohjelmassa aina onnistunut. Kuusamon retki toteutettaisi 6 päivän aikana ja retkeä edelsi yhden päivän talviselviytymisen teoriapaketti marraskuussa. Nyt Kuusamon suunnalla oli kuitenkin mukava määrä lunta ja kirpakat, vähän yli 20 asteen pakkaset, joten keli oli mitä mainioin harjoitella talviselviytymistä. Opistolta lähdettiin kahdella pikkubussilla kohti pohjoista. Menomatkaan sisältyi käynti Nanoqissa, arkisessa museossa Pietarsaaressa. Nanoq tarkoittaa jääkarhua. Musossa vierähti vaivatta kolmisen tuntia, jonka aikana saimme kuulla naparetkeilijöiden retkistä napa-alueille. Yöksi majoituimme Loma-Ajakkaan lähelle Juuman kylää.

Seuraavana päivänä lähdimme suksilla rinkat selässä ja muutama ahkio mukana kohti leiripaikkaamme, jossa viettäisimme seuraavat päivät talvista leirielämää. Hiihtomatkaa tuli 7,1 km ja matkaan kului noin kuusi tuntia valitsemaamme reittiä pitkin. Leirimme sijaitsi Kitkajoen varrella. Nuotioruokailun jälkeen oli aika pysyttää puolijoukkueteltat pystyyn ja jakaa kipinämikkovuorot. Teltta ei lämmennyt kovin kuumaksi ensimmäisenä yönä ja turha kai maitita erikseen, mutta palelin. Syynä oli syväpalellus reisissä, muuten olo oli aika hyvä ja lämmin. Reidet ovat joskus päässeet kylmettymään ja tänään monen tunnin oleskelu kovassa pakkasessa ehti tuoda kylmän, joka ei niin vain heti karissut pois. Myös epämääräisen vähälle jäänyt kuuman juominen jäi loppuillalle, eikä auttanut asiaa.

Seuraavat kaksi päivää kuluivat kaikenlaisissa leiriaskareissa. Valmistimme itse pilkin ja hiihdimme läheiselle järvelle laittamaan verkot jään alle. Leirissä riitti puutöitä ja ruoanlaittoa ja kaikenlaista pientä puhdetyötä, kuten veden hakua ja tiskaamista. Oli tuletekoa erilaisin menetelmin. Verkoista saatu kalansaalis oli kuusi siikaa. Sen lisäksi vain yksi sai omalla pilkillä vielä mukanvan kokoisen ahvenen saaliikseen. Siikafileet maistuivat kyllä hyvälle, kun niitä illalla päästiin syömään. Kaamos ei pimentänyt täysin tätä kaamosretkeä, sillä retken ajalle osui täysikuu joka valaisi muuten pimeää maisemaa. Pakkanen lauhtui alimmillaan miinus kahdeksaan, mutta kiristyi yöllä yli kahdenkymmenen. Yhtenä aamuna olin kipinävuorossa viimeisenä ja siihen kuului samalla aamupuuron keitto. 

Lähtöpäivän leirinpurun keskeytti ensiapuharjoitukset, jossa sai vähän makua siitä miten talvisessa maastossa tulee huomioida loukkaantuneen pitäminen lämpimänä ja miten henkilöä  voi kuljettaa, jos ambulanssilla ei ole mahdollisuuksia päästä perille asti. Loma-Ajakkaan saimme hiihtää tietä pitkin ja matkaan meni aikaa kaksi tuntia, huomattavasti lyhyempi aika kuin menomatkalla. Retki oli Eräkarkun retkistä henkisesti ja fyysisesti raskain itselleni. Asiaa ei auttanut se, että ensinnäkin nukuin vain kahdeksan tuntia kolmen yön aikana. Totesin myös olevani huonommassa kunnossa, kuin aloittaessani koko opinnot. En kyllä tällä kunnolla jaksaisi lähteä UK-puistoon. Huomasin kuitenkin, että rinkan kanto suksilla on vihoviimeistä hommaa, mutta ahkion veto sen sijaan on ihan mukiin menevää. Kyllä se ahkio sieltä perässä seuraa, Rinkka taas huojui sen verran selässäni ihan pienessäkin mäessä, että tuiskahdin muutaman kerran kanveesiin.

Sain lisää vinkkejä siihen, miten talvikylmällä voi pysyä lämpimänä. Kahden makuupussin taktiikka kyllä toimii, kun muistaa pitkin päivää juoda lämmintä ja pitää reidet lämpimänä koko päivän. Päivällä ei saa tulla syvävilu mistään kohden tai se kostautuu illalla ja yöllä. Perillä Loma-Ajakassa sain rapsuttaa Saaga-kissaa ja syödä vatsan täyteen. Paluumatkalla keräsin voimia, että jaksoin ajaa vielä koululta kotiin illaksi.