8. heinä, 2017

Luonnonmuonat

Heinäkuu 2017

Käytin kesälomastani viisi päivää luonnonmuonat, yrtit -ja taula -kurssiin. Kurssi tulee käydä, jos haluaa sen jälkeen osallistua survival-viikolle. Lomani ajankohta mahdollisti sen, että voin käydä vielä viimeiset kurssit ennen opintojeni lopullista päättymistä. Erä- ja luonto-oppaan tutkintotodistus tuli postissa juuri ennen lomareissua, mutta saan Eräkarkun oman luontomatkailuohjaajan todistuksen vähän myöhemmin. Haluan käytyjen kurssien luetteloon ehdottomasti mukaan myös tämän kurssin ja tätä seuraavan survival-viikon. Olen ollut melkoisen anti-innostunut koko survivalille osallistumisesta, mutta tämä viikko antoi kummasti potkua osallistumiselle. Koko siihen osallistuva porukka olisi mukana kokemassa samaa "nälkää ja kurjuutta", kuten kouluttajamme asian muutaman kerran ilmaisi.

Saavuin kurssille suoraan Lapinreissulta yöjunalla, kuten myös kaksi vuotta sitten kasvikurssille. Kurssin aikana käytiin läpi aika paljon samoja kasveja, mitä kasvikurssilla aikanaan, mutta nyt näkökulma oli selkeästi kasvien hyötykäytössä. Kävimme paljon läpi niitä kasveja, joita voi käyttää jollakin tapaa syömiseen. Kurssin vetäjänä toimi Turkka Aaltonen, joka on vetänyt lukemattomia luonnonmuona- ja survivalkursseja mm. ilmavoimien väelle. Emme välttyneet tälläkään kerralla Turkan maanmainoilta ja humoristisilta jutuilta sen lisäksi, että saimme roppakaupalla hyödyllistä tietoa luonnossa hengissä selviämisestä. Jos esim. vatsa ei toimi, voi nuotion hiilloksesta ottaa kaksi pientä sokerinpalan kokoista hiiltä ja syödä ne. 

Tänä vuonna näyttää vahvasti siltä, että marjat eivät ehdi kypsyä survival-viikoksi. Vain muutamia sieniä on alkanut kypsyä, lähinnä keltavahveroita (kanttarelleja) ja joitakin tatteja. Olisi siis hyvä saada kalaa ja tietää mitä kasveja suuhunsa voi lykätä. Kurssin aikana maistelimme 10 eri kasvista tehtyä yrttiteetä. Teetä voi tehdä ainakin koivun, mustikan, puolukan, vadelman ja ahomansikan lehdistä ja valko-apilasta sellaisenaan. Lisäksi maistelimme kuusenkerkästä, peltokortteesta, maitohorsmasta ja katajasta tehtyä yrttijuomaa. Poimulehteä ja voikukanlehtiä voi käyttää salaattina. Maistoimme osmankäämin vartta ja kallioimarteen juurta, joita voi syödä sellaisenaan. Voikukan juuria kuivatimme ja paahdimme, josta sai tehtyä kahvintapaista juomaa. Voikukanjuurien vastikejuoma oli niin kitkerää, että siitä en välittänyt. Sitä olisi voinut vähän laimentaa vedellä ja laittaa vaikka sokeria mukaan, mutta se jäi minulta kokeilematta.

Kuorimme männynpölkyistä pinnan ja otimme veitsellä talteen valkoisen ja makealta maistuvan jälsikerroksen (katso kuva). Jälsilevyjä kuivattiin ja paahdoimme niitä seuraavana päivänä nuotiolla kuiviksi levyiksi. Levyt murusteltiin ja hakattiin pieneksi jauhoksi, jotka siivilöitiin ja käytettiin pettuleipiin. Käytimme 2/3 ruisjauhoja, loput 1/3 männynpettujauhoa, lisäksi vähän merisuolaa ja vettä. Leivät paistettiin ritilällä nuotiolla ilman rasvaa. Pettua voi tehdä myös muiden puiden jälsikerroksista, mutta mm. koivu kuulemma maistuu hirveälle. Valmiit leivät olivat aika suolaisia, eivätkä kovin hyviä, mutta kyllä niitä nälkäänsä syö, jos tarjolla ei ole paljoa muuta. Lapioimme muutamasta muurahaiskeosta muurahaisenmunia ja maistoimme myös niitä paahdettuina. Munien käyttöä edeltää muurahaisten munitus, jossa muurahaiset itse erottelevat munat kuljettaessaan ne auringosta varjoon. Munituksesta löytyy You tubesta videoita.

Keräsimme isohirvenjäkälää, josta valmistimme jäkäläpuuroa. Jäkälä puhdistettiin hyvin neulasista, roskista ja huonoista osista ja laitettiin likoamaan vuorokaudeksi soodaveteen. Noin 6 litran ämpäri oli täynnä vettä, niin että jäkälä peittyy kokonaan ja siihen vesimäärään soodaa tulee kaksi ruokalusikallista. Likoamisen jälkeen jäkälä huuhdellaan muutaman kerran huolellisesti väljässä vedessä ja sen jälkeen se on keittovalmista. Sitä keitetään noin 20 minuuttia. Jäkäläpuuro on melko mautonta eikä sen koostumus ole kovin houkuttelevaa. Pohdimmekin mitä siihen voi laittaa mausteeksi. Siankärsämön lehdet ovat voimaakkaan makuisia ja muutama lehti voisi antaa puurolle vähän makua. Koulun pihalla kasvaa myös kuminaa, joka on oivallinen maustekasvi.

Muonan lisäksi kurssin aikana käytiin läpi taulan tekemistä. Taulan käsittelyä oli aloitettu jo kotona, mutta minulta koko taulakääpä ja aikaa sen valmistamiseen ei ollut, joten tämän tekemistä seurasin vierestä. Olimme saaneet ohjeeksi Ilkka Seikun ohjevideon taulan valmistamiseen https://www.youtube.com/watch?v=qTIwoQXNxt0. Kysymyksiä herätti lähinnä käytettävän soodan määrä liotusvedessä. Muutama ruokalusikallinen riittää liotusvaiheessa. Valmistimme myös narua nokkosesta ja kantolaitteet valitsemastamme sitkeästä puusta. Kantolaitteet tulevat mukaan survival-viikolle. Valmistin oman kantolaitteeni pajusta ja kantoremmit tehtiin sisal paalunarusta. Halusin monien tapaan punoa myös verkkoa, joka tuli myös kantolaitteeseen. Saimme listan tarvittavista varusteista ensiviikkoa varten. Eipä ollut kovinkaan pitkä ja kummoinen lista. Tällä vajaavaisella osaamisella ja ankealla uskalluksella aikoo tämäkin alati nälkäinen hobitti uhmata Mordorin kurjuutta - ensiviikkoon.