19. heinä, 2017

Survival-viikko

Heinäkuu 2017

Mitään suurempia valmisteluja en tehnyt ennen survival-viikolle lähtöä. Sen päätin, että alkamista edeltävänä päivänä en juonut enää kevytlimpparia enkä syönyt mitään grilliruokaa. Pitkien hiusteni takia mietin minkälainen poninhäntä pysyisi parhaiten kurissa ja päädyin kuvassa olevaan poninhäntään, jossa on monta hiuslenkkiä pitkin poninhäntää. Sillä tavalla saisin hiukset pysymään järjestyksessä ja pois tieltä, eivätkä hiukset menisi helposti takkuun. Valitsin mukaan lämpimän untuvamakuupussin, vaikka se kastuessaan olisikin vaikea kuivattaa. Lainasin isännän harmaata hupullista karvafleeseä, joka on kuvassa, sillä itselläni ei noin lämmintä paitaa ole, joka sopisi kesällä mukaan otettavaksi paidaksi. Pinkit housuni eivät pidä vettä, mutta ovat melko nopeat kuivumaan. Sadeviitta olisi mukana sateen varalta. Vaelluskengissä on vielä järeä vahakerros, joten niitä ei tarvinnut Lapinreissun jälkeen vahata enää uudelleen. Kaiken tarvittavan tulisi mahtua kuvassa olevaan itse tehtyyn kantolaitteeseen, eli mukaan otettavien tavaroiden lista ei ole kovin pitkä.

Survival-viikko 13.-18.7. 

Koululta meitä lähti 11 henkilön porukka survival-viikkoon. Meidät kuljetettiin määränpäähän, saimme kartan ja seikkailu alkoi. Itse sain jonkinlaista jännityspäänsärkyä automatkalla, joka jatkui iltaan asti. Itselleni ensimmäinen päivä vähällä ruoalla taisi olla pahin. Siihen saattoi syynä olla pieni päänsärkyni ja se, että silmäni pysyivät sumeina parin-kolmen tunnin ajan automatkan jälkeenkin. Kroppa olisi halunnut ruokaa, mutta sitä piti etsiä itse. En huomannut mitään sen kummempaa enää muina päivinä, että kroppa olisi jotenkin erityisesti reagoinut vähään ruokaan, vaan olo oli tasainen. Nälän tunne hävisi, eikä missään vaiheessa tullut kovaa nälkää. Kävelyvauhti hidastui usein aamun jälkeen, sillä askel ei noussut kovin reippaasti ja pienet ylämäetkin pistivät hengästyttämään. Aikaa oli kuitenkin kunnon lepotaukoihin. Luonto ei ollut tänä vuonna kovin antelias. Mustikat eivät olleet vielä kypsyneet ja sieniä oli tarjolla vähän. Muutamia kaloja saatiin narrattua, mutta ne eivät olleet koolla pilattuja.

Oli mukavaa nähdä sellaisia kasveja, joita ei kotiseudullani ihan joka päivä pääse näkemään. Raatetta kasvoi monin paikoin ja se myös kukki muutamissa kohdin. Vanamoita oli siellä täällä runsaastikin. Vehkaakin näimme matkalla. Maariankämmeköitä ja erilaisia talvikkeja kasvoi monin paikoin. Katseemme yritti tavoittaa isohirvenjäkälää, mutta sitä ei näyttänyt olevan sitten missään. Joka paikka oli pullollaan muita jäkäliä. Sitten löysimme myös vähän isohirvenjäkälää ja keräsimme sitä vähän talteen, koska siitä saisimme kerran kokkailtua jäkäläpuuroa. Sen päivän jälkeen myös isohirvenjäkäläesiintymiä alkoin näkyä monin paikoin.

Sain täydennettyä myös "lintulistaani". Olen alkukeväästä saakka laittanut muistiin kaikki näkemäni lintulajit. Sain viime vuoden lajilistaani 83 eri lajihavaintoa, mutta silloin Eräkarkun lintuviikko auttoi kummasti asiaa. Tänä vuonna olen tehnyt kaikki havainnot ilman sen suurempaa asiantuntija-apua. Lapinreissu auttoi saamaan listaani myös pohjoisia lajeja. Survival-viikon aikana sain listaani lisättyä kaakkurin ja kurjen. Muutamana aamuna kaakkurit pitivät kunnon konsertin lähilammella herättäen nukkuvat ehkä hieman liian aikaisin. Onneksi uni tuli vielä uudelleenkin. Myös kuikkia, korppeja ja haukkoja näkyi taipaleen varrella. Lintulistassani on tämän vuoden lajihavaintoja nyt 58 lajia. Mukana eivät ole ne muutamat epävarmat lajit, joista en ole täysin varma.

Parina päivänä satoi ja paistoi vuorotellen. Yksi aamupäivä oli selvästi muita sateisempi ja silloin moni meistä oli kastellut housunsa reisiä myöten läpimäriksi. Omat kenkäni ja sukkani pysyivät järeän vahakerroksen ansiosta kuivina, mutta monilla ei ollut yhtä paljon onnea mukana, vaan kengät olivat uittaneet kunnolla. Pitempi sadejakso olisi voinut viedä mielen matalaksi, mutta sade päättyi iltapäivän puolella kokonaan ja aurinko alkoi paistaa. Kesä kuivasi sen, minkä oli kastellutkin. Yksi yöpymispaikoista kuhisi kiukkuisia muurahaisia. Samaan paikkaan mahtui myös reissun pahin hyttyspesä. Ei tuullut lainkaan, yö oli älyttömän lämmin ja hyttysiä oli niin maan perusteellisen paljon. Sinä yönä ei tullut nukuttua, koska se kului "nyrkkeilymatsiin" hyttysiä vastaan. Läpi kasteleva sade ja hyttysarmeija taisivat omalta osaltani olla reissun pirullisimmat asiat. Niitä voi tulla vastaan millä tahansa vaelluksella. 

Kotiuduin kuusi päivää kestäneestä survival-reissusta iloisena ja virkeänä. Yksi syy oli varmasti se, että meidän 11 henkilön porukka oli aivan mahtava ja sen ansiosta fiilis pysyi korkealla. Omat vähät varusteeni toimivat hyvin, enkä lopulta edes palellut normaalia enemmän. Poninhäntäkampaukseni toimi hyvin, eivätkä hiukset menneet takuille, kuten monella reissulla on käynyt. Olen myös kenkiini tyytyväinen, ne toimivat kuten ehjien vaelluskenkien kuuluu eli ne pitävät vettä hyvin. Tämä oli tällä erää viimeinen kurssini Eräkarkussa ja opinnot ovat viimein täysin paketissa. Kalenterini näyttää pitkästä aikaa tyhjää ja vapaata, joten on aika alkaa suunnitella uusia retkiä ja uusia seikkailuja metsiin, tuntureille, järville - luontoon.