24. huhti, 2016

Huhtikuu 2016

Koulun pihasta olivat lumet sulanneet ja järvestä jäät poissa, kun viimein palasin koululle ja työpajalle. Huhtikuun puolivälin jälkeen osallistuin nelipäiväiselle kurssille, jonka aikana taotaan puukko ja tehdään siihen tuppi. Lisätyönä on tarkoitus tehdä myös karkku eli tulusrauta. Kädentaitojen kurssia en erityisemmin taaskaan odottanut millään suurella innolla, mutta halusin ehdottomasti kokeilla kerran elämässäni takomista, raudan käsittelyä ja ahjon äärellä työskentelemistä. Kuulostaa pajakääpiöiden hommalta, joten saa nähdä miten sellainen luonnistuu hobitilta. Kurssin vetäjänä toimi Ilkka Seikku. Saimme ensitöiksemme ohjeet miten aloitamme rautaa käsittelemään ja miten ahjon äärellä toimitaan ja sitten kävimme työhön. Suojasin vasemman käden ylisuurella hanskalla ahjon äärellä ja siellä kuumennettiin rautaa sulamispisteeseen ja aloitettiin takoa sitä haluttuun muotoon. Hanskaton oikea käsi sai muutaman kipinän kämmenselälle, mutta kohta osasin jo varoa kipinöitä. Kuuma rauta otettiin pihdeillä pois ahjosta ja nostettiin alasimelle taottavaksi. Taottu veitsi karkaistiin ja päästettiin, jotta se olisi kestävä, eikä hajoaisi käytössä. Ensimmäisen päivän jälkeen valmiina oli vain musta rumannäköinen veitsi, josta ei uskoisi syntyvän mitään järkevää tai käyttökelpoista.

Toisena päivänä työ jatkui ja veitsi upotettiin puunpalan sisälle. Valitsin kahvapuuksi katajan, sillä arvelin että tästä työstä voi tulla katajaista käsittelyä, enkä ollutkaan ihan väärässä. Kantikkaan puun lisäksi puukkoon tuli myös luinen halo. Halon ja puun väliin tuli pieni pala mustaa nahkaa, joka näkyy kuvassa puun ja luun välissä mustana ohuena raitana. Sitten oli aika hioa puuta pyöreämmäksi ja sopivaksi omaan käteen. Myös terää oli aika hioa teräväksi. Aloitin työstää myös tupen sisään tulevaa lestaa eli puista puukonterän mallista teräkoteloa. Nopeammat ehtivät aloittaa jo toistakin puukonterää, mutta itse otin niin lunkisti etten edes yrittänyt aloittaa toista puukkoa. Sen verran aikaa oli yhden terän takomiseen mennyt. Toisen päivän päätteeksi puukko alkoi näyttää puukolta ja kahvakin oli viimeistelyä vaille valmis. Pajalla soi tästä päivästä alkaen linnunlaulu, kun kurssitoverit laittoivat lintulevyn pyörimään. Tämä ennakoi muutaman viikon perästä seuraavaa lintukurssia. 

Kolmantena päivänä sain työstettyä kahvan lopulliseen muotoonsa omaan käteeni sopivaksi ja pääsin tekemään tuppea. Tupen työstämisessäkin oli omat niksinsä ja monta työskentelyvaihetta. Voin kertoa, ettei mikään työvaihe onnistunut ilman ongelmia. Terän takomisvaihe oli hidasta, kun takominen oli ennestään ihan uutta. Hiomisessakin tapahtui kommelluksia. Puuvarsi kärsi omia kolhujaan ja terän istuttaminen puuvarteen ei sekään onnistunut ensimmäisellä kerralla, vaikka sen olisi luullut onnistuvan kerralla. Tupen nyörittäminen onnistui, mutta vyökoukun pujotus tuotti kovastikin päänvaivaa. Tarkkasilmäinen saattaa myös huomata kuvasta pienen yksityiskohdan, jota en erikseen mainitse, mutta tuppi ei siis ole täydellinen. Se olisi voinut olla parempikin. Tekeminen on ollut hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa, jota itselläni ei ole ehkä ollut ihan tarpeeksi. Pienellä huolellisuudella olisin voinut välttää ainakin pari pikkumokaa.

Neljäntenä päivänä kun tuppi oli saanut kuivua yön yli kunnolla, värjäsin sen. Pidän materiaalien omasta väristä ja värjääminen tuntui olevan vähän vastoin omia periaatteita, mutta nahka oli erittäin vaaleaa ja siihen kaivertamani kuviot saattavat näyttää värjättyinä paremmilta. Olen värjäystulokseen tyytyväinen. Kuvassa näkyy käyttämäni punainen ja ruskea väri. Myös pari mustaa raitaa voi erottaa ja pientä kuviointia. Tupen toisella puolella on eri kuviointi. Orava piti saada jollain lailla mukaan kuviointiin, joten ruskeassa tupen kärjessä voi tarkkasilmäinen erottaa oravan tassunjälkikuvion. Aikaa oli vielä sen verran reilusti jäljellä, joten palasin ahjon ääreen ja aloitin takomaan karkkua, tulusrautaa. Takominen sujui huomattavasi paremmin, mitä ensimmäisenä päivänä. Koululla ei ole työkalua, jolla puukon terän tai tulusraudan olisi voinut viimeistellä kiiltäväksi, joten kuvan tulusraudasta näkyy sen pieni viimeistelemättömyys.

Loppusanoiksi voisin sanoa, että tulipahan tehtyä ja tämäkin kurssi käytyä. Kurssi lisäsi taas hiukan omaa itsetuntemusta siinä määrin, että taidan jättää koulun tarjoaman viisipäiväisen kädentaitokurssin "muinaiset erätaidot" käymättä kun olen hiukan selvillä mitä siellä tehdään ja mitä ei tehdä, eli se ei ehkä ole minun juttuni. Mutta kuka sen tietää, siihen kurssiin on vielä reilu vuosi aikaa. Hobitista ei tule kääpiötä, vaikka sille lyötäisi pajavasara kouraan. Tällä hobitilla on nyt haltiajousen lisäksi kääpiöpuukko ja sehän on jo mainio varustus.

***

Pajan yläkerrassa on varastoituna koulun polkupyörät, joista kävin koepolkemassa muutaman ja valitsin jo omani kesäkuun Ahvenanmaan pyöräreissuun, sillä nyt kuluu kolme kuukautta siihen, kun palaan seuraavan kerran koulun maisemiin. 

 

23. maalis, 2016

Maaliskuu 2016

Tutkintotilaisuus pidetään Kurjenrahkan kansallispuistossa, Savojärven Rantapihassa lauantaina 13.2.2016 klo 10.00 - 15.00 välillä. Tutkintotilaisuus koostuu näytöstä erityisryhmien opastaminen luonnossa ja myös joitakin osioita erä- ja luonto-opastamisen kokonaisuudesta. Luonto-ohjelma järjestetään erityisryhmälle alle kouluikäiset lapset. (Kuva ei liity kyseiseen retkipäivään). Retkipäivä on suunniteltu yhteistyössä Maarian seurakunnan perhetyöntekijän kanssa. Lasten ja perhetyöntekijän lisäksi retkipäivään osallistuu lasten sisaruksia ja vanhempia. Vanhemmat toimivat avustajina omille lapsilleen. Opasparina näyttöä on antamassa kurssikaverini Tero.

Tapahtuman mainos saatiin jakoon joulukuussa ja perheiltä odotettiin ilmoittautumista tammikuun loppuun mennessä. Lopulta kävi niin, että retkipäivää piti siirtää, koska moni perheistä oli retkipäivän aattona flunssassa. Retkipäivä siirrettiin lauantaille 5.3.2016. Ohjelma ja aikataulu pidettiin muuten täysin samana. Tämä jälkimmäinen retkipäivä oli jäätilanteen kannalta paljon parempi. Aikaisemmin jäät olivat sateen vuoksi sulaneet melkoisen sohjoksi, mutta viime päivien pakkaset olivat jäädyttäneet järven jään uudelleen paksuksi ja kantavaksi. Tämä oli pilkkimisen kannalta loistojuttu. Eipä tarvinnut pilkkiä mistään tynnyristä. 

Olimme saaneet kaksi apulaista retkipäivälle. Meillä oli henkilöt keittiöllä lämmittämässä tarjottavan lounaskeiton ja nuotiolla vahtimassa turvaväliä ja ylläpitässä tulta. Lapset saivat aikansa kulumaan päivän aikana keksimällä myös itse tekemistä ohjatun toiminnan lisäksi. Lumikasa ja lumilapiot olivat suosittuja omatoimiselle lumileikille. Päivä oli onnistunut ja myös keli oli hyvä retkipäivän keliksi. Aurinko ei paistanut, mutta jäällä ollessa ei tuullut lainkaan ja lämpötila oli siinä asteen pakkasen puolella ja nousi iltapäivän aikana nollan tuntumaan.

 

Retkipäivän ohjelma

10.00 - 10.45 Pilkkimistä järven jäällä

10.45 - 11.30 Luontotoimintarastit (roskarasti, lumijälki- ja eläinrastit ja linnunruokintaa)

11.30 - 12.30 Lounastauko ja mahdollisuus lämmittelyyn sisällä

12.30 - 13.15 Retkirasti, esillä talviretkeilyvälineitä kuten lumikenkiä, telttoja ja ahkio 

13.15 - 14.00 Aarteen etsintää

14.00 - 15.00 Retkieväiden grillaamista nuotiolla

 

19. maalis, 2016

Helmikuu 2016

Talvikalastuskurssi on kolmipäiväinen kurssi koulun viereisen järven jäällä. Kurssia ei ole liitetty työn ohessa opiskelevien kurssiohjelmaan, mutta siihen sai kuitenkin vapaasti osallistua, jos niin halusi. Ajattelin, että tämä kurssi voisi olla sellainen, josta voisi olla iloa ja hyötyä myöhemminkin. Saisi sitä ainakin olla muutaman päivän ulkona sisällä työskentelyn sijaan ja aina sitä oppisi jotain uutta. Ja tämä on hyvä lisä syksyn toiseen kalastuskurssiin, jolloin kalastetaan sulan veden aikaan. Kalastonhoitomaksu tuli olla hoidettu ennen kurssin alkamista ja kalastusluvan tuli olla mukana kurssilla. 

Kurssin aluksi kokoonnuimme luokkaan ja saimme pienen teoriapaketin talvikalastuksesta. Kävimme läpi pilkkimisen, iskukoukut, verkkokalastuksen ja ”ismete” eli syöttikalalla kalastuksen ja turvallisuusasioita. Kalastusoppaat suosittelivat tätä nettisivua. Iltapäivällä menimme varustepajalle huoltamaan varusteita ja hakemaan kaiken sen, mitä päivien aikana tarvitsemme. Aluksi pilkimme kaikki porukalla tiiviissä ryhmässä. En saanut omalla pilkillä yhtään kalaa, mutta opiston pilkillä eli niin sanotulla mormuskalla sain, sillä se oli varustettu herkällä "värinävipusysteemillä" ja sitä huomasi paremmin milloin kala syö. Sain pilkittyä muutaman pienen syöttikalan. Päivän lopuksi jakaannuimme kahteen ryhmään ja menimme laskemaan verkkoja jään alle. Naru saadaan viritettyä jää alle eräänlaisen uittolautan avulla. Toinen reikä kairarataan auki vasta, kun uittolauta on sopivassa kohdassa jään alla. Seurasimme uittolautan kulkemista jään alla kuuntelemalla sen rahisevaa etenemistä jäätä vasten.

Toinen päivä alkoi sillä, että kävimme katsomassa oliko illan ja yön aikana verkkoon saatu kalaa. Tulihan sieltä muutama kala, jotka otettiin talteen ja verkot laskettiin uudelleen veteen. Tämän jälkeen laskimme rantaveden tuntumaan iskukoukkuja. Jokainen kairasi oman reiän jäähän ja koukkuun laitettiin syöttikala ja tämä syöttikoukku jätettiin sitten veteen. Iltapäivällä käytiin myös muita syöttikalaongintaa läpi. Seuraavaksi käytiin rannalla läpi madepilkinnän perusteita ja valmisteltiin madepilkit valmiiksi iltaa varten ja harjoittelimme muutamia solmuja. Ohjelma jatkui vielä iltapimeällä toisen oppaan johdolla, kun lähdimme pimeän tultua vähän pitemmälle järvelle madepilkille. Paikasta oli viime vuonna saatu hyvä kalansaalis. Meillä oli kuitenkin huonompi kalaonni, mitä viime vuoden porukalla. Kukaan ei saanut yhtään madetta, eikä muutakaan kalaa saatu koko illan aikana. Tulipa joka tapauksessa oltua ulkona ja välillä taivas aukeni selkeäksi ja tähtitaivas näkyi hyvin. Pakkasta oli siinä 6-8 astetta, joten lämpimästi pukeutuneena ei tullut kylmäkään.

Kolmantena päivänä kävimme taas verkoilla. Nyt oli minun vuoroni olla nostamassa verkkoja. Verkko nostettiin nyt kokonaan ylös ja vietiin huollettavaksi. Saamamme kalat otettiin taas talteen. Tämän jälkeen kävimme katsastamassa eilen lasketut iskukoukut. Jotkut saivat vielä pilkillä joitakin kaloja, mutta viimein oli aika huoltaa varusteet. Verkot putsattiin ja muut varusteet jätettiin varastolle kuivumaan. Varastolta otettiin mukaan paistinpannu ja kahvinkeittovälineet ja oli aika siirtyä käsittelemään kalat ja paistamaan ne kodalla syötäväksi. Kodalla käytiin vielä läpi mitä olimme oppineet. Minulle lähes kaikki muu, paitsi pilkkiminen oli uutta. Oli mielenkiintoista seurata miten verkot saadaan laskettua jään alle ja miten uittolautaa käytetään. Sain pienen kipinän, että verkkoja voisi kokeilla kesällä mökillä tai sitten voisi ottaa virvelin mukaan seuraavalle vaellukselle. 

***

Mainittakoon tässä kohden, että en saanut vielä palautettua näyttöä varten lainaamiani koulun tarvikkeita, koska näyttö siirtyikin maaliskuulle. Ehdin siis nyt rauhassa opetella talvikalastuksen salat ennenkuin olen opastamassa pieniä lapsia pilkkimiseen. Oikea järjestyshän se pitää asioissa olla. 

19. maalis, 2016

Helmikuu 2016

Turvallisuuskoulutus on yhden päivän tiivis teoriapaketti turvallisuusasioista matkailualalla. Kussin aikana käytiin läpi matkailualan turvallisuuspassin vaatimat asiat ja tehtiin koe päivän päätteeksi. Turvallisuuspassi on voimassa aina 5 vuotta kerrallaan. Aloitimme kurssin katsomalla you tube - videon varoittavasta esimerkistä. Katso tästä. (Jos linkki ei näy, etsi you tubesta hakusanalla "giant ball accident" tai "big ball accidnet"). Turvallisuusasioiden läpikäyminen tuli itselleni hyvään saumaan, koska tulevana viikonloppuna olisi ensimmäinen näyttökeikka - Erityisryhmien opastaminen luonnossa. Teimme myös ryhmätöinä riskien kartoitusta ja riskianalyysia erilaisille retkitoiminnoille, kuten pyöräretkelle ja viikon vaellukselle. Olin näitä jo päässyt aikaisemminkin tekemään, koska nämä liittyvät aina tiiviisti kaikkiin koulun retkiin ja vaelluksiin. Kaikille omille opastuspäiville laaditaan aina turvallisuussuunnitelma, riskien kartoitukset ja riskianalyysit.

Sain päivän päätteeksi koottua opistolta lainatavarat, joita tarvitsen tulevassa näytössä. Otin lainaksi kahdet lumikengät, ahkion ja erätoverin (laavukankaan) sekä yhdet sauvat. Saan ne palautettua ensiviikon talvikalastuskurssin aikana, jolloin näytön on tarkoitus olla ohi. Kuvaan valikoitui opiston kota, joka on ahkerassa käytössä koululla pidettävien syys- ja talvikurssien aikana.

19. maalis, 2016

Tammikuu 2016

Karkun koululle saapuu joka vuosi tammikuussa vaihto-oppilasryhmä, joka saa vaihtovuotensa aluksi Suomitietoutta ja muuta informaatiota tulevan vuoden varalle. Vaihto-oppilaat tulevat pääasiassa Australiasta. Tavan mukaan erälinjan opiskelijat järjestävät vaihto-oppilasryhmälle talvista ohjelmaa koulun omalla alueella yhtenä iltana. Asiakaspalvelukurssi on kolmepäiväinen kurssi ja sen aikana voi antaa kielinäytön eli asiakkaiden palvelu tapahtuu tässä tapauksessa englannin kielellä. Kurssin ensimmäisenä päivänä on tarkoitus suunnitella ohjelmaa, jonka voi järjestää koulun alueella. Käytössä on koulun ranta, kota, laavut ja metsänreuna. 

Aloitimme kurssin luokkahuoneessa suunnittelemalla ohjelmaa, jota voisimme järjestää tälle kaksikymmenhenkiselle vaihto-oppilasryhmälle. Päätimme järjestää toimintaa neljässä eri toimintapisteessä, joten tulisimme jakamaan asiakkaamme neljään pienryhmään, jolla kullakin olisi oma oppaansa. Oppaat kulkevat ryhmänsä kanssa neljä eri toimintapistettä läpi, jossa omat rasteille nimetyt oppaat vetävät toimintapisteen ohjelman. Tammikuussa oli pitkään noin kahdenkymmen asteen pakkaset ja sellaisia pakkasia oli luvassa myös tiistai-illalle, jolloin toimintailta pidettäisi. Pakkasten takia asiakasryhmälle olikin varattuna paksut pilkkihaalarit ja muuta lämmitä vaatetta, jotta he voisivat nauttia talvi-illasta ja ohjelmasta palelematta. Osa kurssini ryhmästä teki jäälle lumikammin ja se jäätyi hyvin yön aikana. Myös napakelkalle löytyi sopiva paikka ja poikkipuukin saatiin jäälle yön yli jäätymään. Kelkkakin löytyi lopulta seuraavana päivänä ja se kiinnitettiin poikkipuuhun.

Kokoonnuimme ensin koko isolla ryhmällä järven jäälle ja siellä sytytettiin jäälyhtyjä ja jakauduttiin neljään pienryhmään. Yksi ryhmä jäi jäälle, jossa oli yksi toimintarasteista ja muut oppaat lähtivät ryhmiensä kanssa omille rasteilleen. Opastin oman ryhmäni ensimmäisenä koulun laavuille, jossa oli nuotio palamassa ja tarjolla oli loimulohta ja makkaraa. Toinen rasti oli kotarasti, jossa oli myös tarjolla syötävää. Kodalla sai paistaa lettuja ja toinen rastioppaista soitti ukulelella taustamusiikkia ja lauloi pari kappaletta iloksemme, joista toinen oli suomenkielinen. Sitten jatkoimme matkaa seuraavalle rastille ja juttelimme talvesta, luonnosta, kaamoksesta ja revontulista. Tällä rastilla oli esillä talviretkeilyvarusteita ja muutama lajintunnistustehtävä. Halukkaat saivat maistaa pakuriteetä. Lumikenkiäkin oli esillä, mutta lumikenkäilystä olimme päättäneet luopua tiukan aikataulun vuoksi. Viimeinen rasti oli järven jäällä, jossa oli esillä pilkkivälineitä. Rastilla oli mahdollisuus tehdä kierros potkukelkalla ja kokeilla napakelkkaa. Koko illan pakkasessa puhuminen alkoi viedä ääntäni ja tulinkin yön aikana kipeäksi.

Kolmas kurssipäivä meni siihen, että toimintarastit käytiin purkamassa ja sitten tultiin taas sisälle luokkaan, jossa käytiin läpi illan onnistumiset ja kehittämisen kohteet. Selvisi, että kodalla jossa ollut tarkoitus tarjota kahvia, puuttui kahvi kokonaan. En ollut mokomaa pikkujuttua edes huomannut. Olimme pysyneet aikatalussa oikein hyvin ja ryhmän työnjako toimi loistavasti. Olimme valinneet yhden toiminnan johtajaksi, joka hoiti tervetulotoivotukset, lopputoivotukset ja piti silmällä koko toimintaa illan aikana. Me muut toimimme ryhmän tai rastien oppaina. Tämän päivän jaksamiseni oli niin ja näin sillä flunssa iski päälle ihan tosissaan. Ajoin kotiin viimeisillä voimilla ja sitten kaaduinkin lepoasentoon seuraaviksi neljäksi päiväksi.

Koulun kursseihin kuuluu myös päivän kestävä kurssi suurten asiakasryhmien opastuksesta. En aio käydä sitä enää erikseen, vaan uskon tämän kurssin antaneen paljon vinkkejä siihen että mitä suurempi asiakasryhmä on osallistumassa tapahtumaan, tulee aikataulu miettiä huolellisesti ja aikataulun on hyvä olla tarpeeksi väljä, sillä suurten ryhmien siirtyminen eri toimintapisteestä toiseen vie oman aikansa. Myös oppaita ja muuta henkilökuntaa on oltava aina enemmän ja jokaisella tulee olla oma rajattu toimitapisteensä ja vastuualueensa ja tieto turvallisuusasioista.