19. maalis, 2016

Marraskuu 2015

Viisipäiväinen eräruokakurssi pitää sisällään erilaisia muinaisia eräruokia ja niiden valmistamistapoja. Kurssin aikana käytiin läpi savustaminen, kuoppahaude, savihaude, suolahaude ja paistaminen. Kurssin opettajana toimi eräkonkari Turkka Aaltonen. Kurssi pidettiin koulun kodalla ja laavujen luona ja koululla on myös oma pieni savustuskota.

 

Savustettu naudanliha

Naudan ulkofilettä paloitellaan ohuiksi paloiksi/suikaleiksi. Viipaleet nostetaan reippeihin puutikun varassa roikkumaan savustuskodan ylisille lihan paksumpi osa laitetaan riippumaan alas. Mausteeksi sopii suola ja pippuri. Savustus kestää koko päivän. Valmiit savustetut suikaleeet sopivat vaikka vaellukselle mukaan otettavaksi. Ne tulee kuitenkin syödä suht nopeasti, sillä ne eivät säily viikkotolkulla, mutta vasta ennen vaellusta valmistetut suikaleet säilyvät varmasti vaelluksen ajan.

Jänispata

Jänis nyljetään ja paloitellaan 8 palaan. Mausteeksi sipulia, porkkanaa, lanttua ja suolaa. Haudutetaan padassa vähintään 3 tunnin ajan. Metsästäjältä oli tilattu jänis, ja kokonainen valkoisessa talvipuvussa oleva jänis tuotiin meille kodalle nyljettäväksi ja pataa laitettavaksi.

Piimäjuusto

3 litraa "punaista" maitoa ja 2 litraa piimää (esim AB) ja suolaa. Kerniliinaa ja narua juustopallon valuttamista ja sitomista varten.

Maito kiehautetaan kiehumispisteeseen 99 asteeseen ja sitten lisätään piimä. Tässä vaiheessa EI enää kiehauteta, mutta piimän annetaan hetken lämmetä. Määrästä saadaan kaksi pallojuustoa. Neste valutetaan kerniliinan läpi ja lisätään reilusti suolaa. Liinasta tehdään pallo ja sidotaan narulla kiinni. Juuston annetaan valuta ja jäähtyä.

Körpäkkä

Palvikylkeä (possua) ja savukalaa esim lohta, sipulia (valk. pun.) paistovoita. Sipuli ja mustapippuri lisätään lopuksi.

1. kuullota sipuli

2. kypsennä liha

3. paista kala ---> sekoitetaan lopuksi samaan pannuun.

Körpäkkä kuuluu syödä esim. ruisleivän päällä.

Jääsilakat tai muikut (kuvassa)

Paistinpannun pohjalle possun palvikylkisiivuja. Huom! Erillistä paistorasvaa ei  tarvita. Päälle sipuliviipaleita ja näiden päälle jääpaloja. Jääpalojen päälle silakat tai muikut ja lopuksi vasta mausteet (suola ja pippuri).

Paistinpannu esim. kolmijalan päällä. Jään sulaessa vedeksi voidaan liika neste kaataa välillä pois.

Loimulohi

Kala "naulataan" 8 puunaulalla loimutuslevyyn, 6 naulaa reunoille ja 2 selkärangan viereen. Sivellään kala suolavedellä ja asetetaan loimutuslevy reilunkokoisen nuotion viereen. Varmista että kalan paksuin kohta (selkäliha) on kypsä. 

Rosvopaisti

Hirven ulkopaistia, naudan paistia tms. Lihaan viilletään taskut ja taskuihin raakaa kylkeä, possun silavaa. Tämä auttaa kuvaa lihaa pysymään rasvaisempana. Taskuun voi lisätä vaikka valkosipulia. Taskut suljetaan narulla. Lihat laitetaan lihanpaistopusseihin ja pussit vielä foliokääreisiin. Omaan paistopussiin voi laittaa kasvislohkoja.

Nuotiokuoppa: puuta tarvii polttaa monta tuntia, jotta kuopan reunakivet kuumenevat. Kuoppa tyhjennetään ja jätetään kuopan reunakivet. Kuopan pohjalle voidaan laittaa esim. kosteaa kaislaa tai heinää. Lisätään foliokääröt kuoppaan, päälle heinää ja kuumia kuopasta nostettuja kiviä. Päälle tuohta (tai pahvikansi) ja kivien päälle lopuksi maata ja kytevät hiilet.

Röstiperunat

2 munaa, perunaa ja porkkanaa raastettuna

Vehnäjauhoja tai juustoraastetta, suolaa, pippuria

Paistetaan voissa.

Ahvenpata (Siniportin ahventa)

3-6 fileoitua ahventa

Laitetaan pataan vatsa alaspäin

Päälle tilliä ja persiljaa ja loraus vettä

Ryynimakkara 

Broilerjauhelijaa ja siskonmakkaran sisukset,  turvotettua ohraa

Massa laitetaan sukkahousuun (suoleen)

Laitetaan mausteliemi pataan kiehumaan, sipulia, porkkanaa, persiljaa, mausteliemikuutoita tms. Keitetään makkaroita liemessä noin 45 minuuttia

Pataleipä

1 litra nestettä (esim. juustonhera tms.)

vehnäjauhoja, 5 palaa sokeria ja aprikoosinpaloja tai rusinoita

1,5 rkl leivinjauhetta (tai hiivaa)

Mämmi- ja leipämaltaita ja oliiviöljyä

Paistetaan nuotiolla noin tunnin ajan. Pataleipä laitetaan valurautapataan ja paistetaan ns. ylälämmöllä, mikä tarkoittaa että padan kannen päällä on hiiliä. Myös kolmijalan alla on tuli.

***

Tässä muutama ruokalaji mainitakseni. Lisäksi teimme hernekeittoa ja paistoimme lettuja. Viikon aikana valmistettiin myös graavisiikaa, haukea paperikäärössä, sinisorsaa suolahauteessa ja lintua savihauteessa, jolloin pääsimme tekemään ja seuraamaan vierestä näitä erilaisia haudutustapoja. Hernekeitto oli parasta, mitä olin moneen vuoteen saanut syödäkseni. Sitä olikin haudutettu padassa monta tuntia. Aivan kaikkea en jaksanut edes maistaa ja haudesorsat olivat sen verran pieniä, että niistä riitti pieni maistiaispala kaikille.

 

***

Pimeäsuunnistus osa 1

Koululla järjestetään pimeänajan suunnistuskokeita pitkin syksyä ja yksi mahdollisuus suorittaa pimeän ajan suunnistus osui eräruokaviikolle. Minulla ei ole ollut koskaan tarvetta hortoilla sysipimeässä metsässä, joten oli aivan uutta mennä metsään vain otsalamppu mukana. Olin kotimetsässä ehtinyt käydä yhden ainoan kerran pimeässä etsimässä rasteja ennen tätä koitosta. Sää ei suosinut suunnistusiltaa, sillä sumu alkoi vallata maisemaa. Viisi rastia oli tarkoitus löytää kahdessa tunnissa. Kerron tässä nyt lyhyesti, että löysin kaksi ensimmäistä rastia ja sen jälkeen maailma sakeni sumun peittoon, enkä juuri nähnyt yhtään mitään. Kompassini oli jähmeä ja silmälasini täysin huurussa. Tämä näyttö meni siis aivan päin hanuria. Se siitä sitten. Uutta yritystä joskus toiste.

19. maalis, 2016

Marraskuu 2015

Ympäristönsuojelukurssi on kaksipäiväinen viikonloppukurssi. Se oli oikeastaan tylsin kurssi tähän mennessä, sillä tämä oli melko tiivis teoriapaketti, jonka aikana istuimme luokkahuoneessa. Toki teimme ryhmätöitä ja kävimme keskustelua monista ajankohtaisista luontoasioista. Läpi käytiin ympäristölainsäädäntöä ja valtion pääorganisaatioita. Suomessa ei ole voimassa yhtä kattavaa ympäristölakia vaan ympäristöön liittyviä näkökohtia säädetään usean eri lain kautta. Alla on koottuna joitakin valtion viranomaisia, jotka hoitavat ympäristöasioihin liittyviä kysymyksiä.

Maa- ja metsätalousministeriö

Suomen ympäristökeskus

Luonnonvarakeskus

Metsähallitus

Liitän tämän kurssin yhteyteen luettavaksi sepponetin sivut, joihin viittasin ensimmäisen kerran nisäkäs- ja otuskurssin yhteydessä. Tämän kurssin materiaaleissa oli usein käytetty sepponetin sivujen kuvitusta ja sivustojen aiheet ovat pitkälle kantaaottavia ja sisältävät ajankohtaisia ympäristöasioita ja luonnonsuojeluasiaa. Tämän linkin myötä mukaan saadaan samalla kevennystä ja jotain kivaa virallisuuden ja "suuren mahtailun" ohelle. Sivujen keskeisiä hahmoja ovat orava ja jänis, jotka hyvin usein tekevät jäynää toisilleen tai heidän tielleen osuville retkeilijöille. Sivustojen eläimet ovat usein osoittamassa mieltään ja nousevat vastustamaan meidän ihmisten ajattelematonta toimintaa vastaan. Näiden sivujen kautta myös minunkaltaiseni lyhytjännitteiset ihmiset pääsevät ympäristönsuojelun ytimeen mielenkiintoisella tavalla ilman pitkäveteisten asiantuntijaraporttien lukemista.

19. maalis, 2016

Lokakuu 2015

Pitkäjousikurssi ilmestyi kurssitarjottimelle melko myöhään, enkä ollut edes kuullut tällaisen kurssin olemassaolosta, saati sitten suunnitellut osallistuvani sellaiselle. Niinpä suunnittelin loppusyksyn kurssiaikatauluni uudelleen ja päätin osallistua tälle kurssille. Kurssi kestäisi kolme päivää, perjantaista sunnuntaihin. Pitäisihän sitä tällä Keski-Maan tarujen suurella hobittifanilla olla oma haltiajousensa ja itse tehtynä! Kurssin vetäjänä toimii Ilkka Seikku joka vetää Karkun opiston pajalla maanantaisin ohjattua pajatoimintaa.

Perjantaina valitsimme pajalla sopivasyisen puun ja aloimme työstää sitä. Itse löysin sopivan puun punatammesta ja piirtelin puuhun puunsyitä seuraavia viivoja, josta puuta alettaisi työstää ja suurinta osaa puuta hiottaisi pois. Jousi on ikäänkuin kätketty tuon punatammen puunpalan kätköihin ja se pitäisi työstää sieltä esiin. Tuskastuin toisinaan kurssin aikana, koska kuten jo aikaisemminkin olen todennut, en ole sen tyylinen kädentaitoja tekevä ihminen, joka jaksaa työstää kovin kauan yhtä työvaihetta. Nyt oli kuitenkin oltava kärsivällinen. Jokin toinen työvaihe vei mukanaan niin, että hyvä kun taukoa tajusin välillä pitää. Vähän väliä höylättiin puuta ohuemmaksi ja sitten taas hiottiin. 

Sunnuntaina pääsin viimein viimeistelemään ja tasapainottamaan jousta. Alkoi kuitenkin näyttää siltä, että en ehtisi tehdä nuolia vielä tämän kurssin aikana. Sivelin jousen lopulta pellavaöljyllä, koska suosin puun omaa väriä, enkä halunnut sitä maalata. Ilkan arvion mukaan jousen jäykkyys on paunoissa noin 40, mikä riittää pienriistan metsästyksen paunavaatimukseen. Harjoittelin virittämään vielä jänteen paikoilleen, joka ei ollutkaan ihan helppoa ensimmäisellä kerralla. Eipä tässä kuitenkaan ilman nuolia paljoa ammuskella. Olisin kuitenkin tulossa muutaman viikon päästä seuraavalle kurssille ja voisin silloin osallistua maantain pajailtaan ja tehdä nuolet silloin.

***

Sain pajalla tehtyä kaksi nuolta muutaman viikon päästä jousikurssista ja vahvistin samalla jänteen lisänauhalla sen keskikohdasta. Pääsin viimein kokeilemaan jousen toimivuutta ja sain vielä opastusta oikeasta ampuma-asennosta. Nyt voinkin vetäistä haltiaviittani ylleni ja kadota metsään väijymään örkkejä. Enhän minä nyt pupuja ja oravia ala ammuskelemaan. 

19. maalis, 2016

Lokakuu 2015

Metsästysaiheinen kurssi kesti lauantaista keskiviikkoon. Tarkoituksena ei ollut opetella metsästämään vaan osallistua kaksipäiväiseen hirvijahtiin ja sen jälkeen tutustua kolme päivää pienriistan metsästykseen. Tarkoituksena oli oppia metsästämisestä jotain, jota voi oppaana hyödyntää työssään myöhemminkin. Koululta lähdettiin jo perjantaina yhteiskyydein kohti Toivakkaa. Jo monta vuotta Toivakan metsästäjät ovat toivottaneet Eräkarkun opiskelijat tervetulleiksi mukaan heidän hirvijahtiviikonloppuunsa ja jo monta vuotta opiskelijat ovat päässeet seuraamaan hirvestystä sen aloitusviikonloppuna heidän opastaminaan. Majoituimme Toivakan metsästäjien metsästysmajalle ja saimme perjantai-iltana pienen teoriapaketin hirvenmetsästyksestä ennen tulevaa metsälle menoa.

Hirvijahtiviikonloppu

Toivakan metsästysseura on jakaantunut kahteen porukkaan, suurempaan Raiskin porukkaan, joka metsästää Raiskin alueella ja pienempään kirkonkylän porukkaan, joka metsästää kirkonkylän alueen metsissä. Jakauduimme metsästäjien mukaan niin, että 1-2 opiskelijaa kulki aina yhden metstästäjän mukana. Olin lauantaina mukana Raiskin porukan koiramiehen matkassa kurssikaverini kanssa. Kaikki oli minulle uutta ja jännää. Päästimme koiran irti ja lähdimme rauhallista tahtia sen perään. Sen liikkeitä pystyi seuraamaan gps-laitteesta, josta näkyi myös koiran juoksuvauhti ja jos koira jäi haukkumaan hirveä, sen haukkutiheys/minuutti näkyy laitteessa. Koiran tehtävänä on etsiä hirvi ja sen löytäessään koira pysähtyy ja alkaa haukkua. Jos koira ajaa hirveä takaa, se ei ajaessaan kuitenkaan hauku. Kesken päivän pidettiin nuotiolla makkaranpaistotaukoa. Raiskin porukan hirvisaalis lauantaina oli yhteensä 6 hirveä. Pääsin näkemään vierestä, kuinka se oli jo suolistettu, kun pääsimme paikalle. Koko porukan tehtävänä oli kokoontua kuljettamaan hirvi köydellä vetäen autonperään. Koiralla oli tapana tulla nyhtämään kaadetusta hirvestä karvaa.

Päivän päätteeksi hirvet nyljettiin metsästysmajalla, jossa oli erillinen rakennus nyljetyn riistan nylkemiseen, riiputtamiseen ja lihoiksi pistämiseksi. Minulle lykättiin puukko kouraan ja osallistuin yhden vasan nylkemiseen. Sain neuvoja miten sen tehdään, mutta en ensikertalaisena ollut siinä hommassa kovinkaan hyvä, mutta tulipa kokeiltua sitäkin. Sunnuntaina olin puoli päivää kirkonkylän koiramiehen mukana ja iltapäivällä passimiehen mukana. Iltapäivä meni siihen, että koko porukka jäljitti vasaa, jota oli haavoitettu etujakoihin. Opin miten metsästysseuran ryhmäkuri toimii ja miten toimitaan, kun haavakkoa jäljitetään. Vasa saatiin lopulta kiinni ja ammuttua. Vähän haikeaa oli se, että sen emo pyöri alueella vielä puoli tuntia vasansa ampumisen jälkeen. Se oli ainoa elävä hirvi, jonka näin koko viikonlopun aikana. Kirkonkylän porukan saalis sunnuntaina oli yhteensä 3 hirveä.

Pienriistan metsästys

Maanantaina menimme jänismetsälle koiramiehen ja passimiehen mukana. Seurasimme taas koiran toimintaa ja seisoskelimme hyvän tovin passissa, jossa ehti tulla vähän kylmäkin. Koira sai vainun ja pääsi jahtaamaan jänistä, jonka seurueemme toiset jäsenet pääsivät näkemään, mutta niin siinä kävi että "pupu pääsi pakoon". Se ei minua surettanut lainkaan, kun jälkikäteen kuulin että se pupu oli melkoisen pieni rääpäle. Pääsipä vielä kasvamaan metsään. Illalla aloitimme valmistelemaan tiistai-iltaa, jolloin oli tarkoitus tarjota hirvikeittoa ja muuta hyvää metsästysseuralaisille kiitoksena siitä, että saimme olla heidän vieraina hirvimetsällä. Tiistaina aloitimme päivän metsästysmajalla ja yksi metsästysseuran miehistä tuli kertomaan loukkupyynnistä ja pienriistan pyytämisestä yleisesti. Lopuksi kävimme katsastamassa muutamia lähimaastossa olevia loukkuja ja tutuituimme erilaisiin ansioihin ja loukkuihin. Loppuaika tiistaista valmistelimme illan tarjoilua. Alkupalaksi tarjosimme kalaa. Hirvikeiton kanssa oli tarjolla tuoretta ruisleipää ja jälkiruoaksi olimme leiponeet tuoretta pullaa. Keitosta tuli oikein hyvää ja metsästysseuralta tuli keittoa syömään noin kaksikymmentä hekilöä. Keskiviikkona tutuistuimme vielä linnustukseen koiramiehen mukana. Meitä oli viiden opiskelijan ryhmä. Luvat oli tähän aikaan vuodesta vielä metsolle, joten pääriistana oli tarkoitus jäljittää metsoa ja sellaisen pääsimme myös näkemään. Koira pääsi ison järkäleen (ukkometson) jäljille ja näimme sen kun se lehahti lentoon. Emme sen perään enää lähteneet vaan palasimme metsästysmajalle. Paikat olisi vielä siivottava ennen kotiin lähtöä.

***

Erityisesti hirvijahtiviikonloppu teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Huomasimme kurssikavereiden kanssa, että metsästäjät ovat mitä suurimpia luonnonystäviä ja metsästys on yksi pieni osa luontoharrastusta. Hirvestys on tarkoin määrätty ja ohjeistettu miten sen tulee tapahtua, se on täyttä yhteistyötä ja eroaa siinä monesta muusta metsästämisestä. Itselleni jäi kipinä siitä, että olisi mahtavaa päästä uudelleenkin hirvestykseen mukaan. Minulla oli Tommin vaellustakki lainassa, koska se on oranssi. Olin ostanut itselleni kurssia varten oranssin piponkin. Vaelluskengillä pärjäsi, jos sai olla liikkeessä ja kävellä. Paikallaan ollessa varpaat pääsivät helposti kylmettymään. Kylmemmällä kelillä olisi ollut sopivaa varustautua huopavuorikumisaappain. Niissä eivät olisi varpaat palelleet. Mieleeni jäi kytemään ajatus metsästyskorttikokeen suorittamisesta. Ehkäpä jonain päivänä sen voisin suorittaa ja oppia vähän lisää.

19. maalis, 2016

Elokuu ja syyskuu 2015

Kesäretkeilyn opintoihin kuuluu neljän päivän teoriapaketti, joista olin paikalla kahtena päivänä. Kesäretkeily on omaa vahvaa osaamisaluettani jo valmiiksi, mutta osallistuin päiville, jolloin käytiin läpi suunnistusta teoriassa ja käytännössä. Ottaen huomioon kesäinen vaellukseni UK-puiston Itäkairassa, suunnistustaitoni vaativat selvästi hiomista. On aivan eri asia suunnistaa perstuntumalta avotunturilla, jossa näkyvyys on hyvä, kuin tiheässä metsässä tai sumussa. Pimeässä suunnistamisesta minulla ei ole kokemusta lainkaan. Teoriapäivien jälkeen menimme Orivedelle Pukalan virkistysmetsään kolmeksi päiväksi harjoittelemaan retkeilytaitoja käytännössä.  

Kesän lämpimämmät päivät tuntuivat osuvan tälle viikolle. Kävin jopa uimassa luonnonvedessä Pukalassa, vaikka en ollut tähän mennessä kesää uinut lainkaan. Sain myös täydennettyä kasviotani muutamalla uudella valokuvalla. Pukalassa oli vielä mahdollisuus harjoitella suunnistusta. Olin jo läpäissyt päiväsuunnistuskokeen, joten sain treenata rastien hakemista ilman mitään suorituspaineita. Teimme myös köysitoimintaharjoituksia koko ryhmänä, joka vahvisti ryhmäytymistä ja yhteistyötä. Niitä varmasti tarvitaan, kun lähdemme muutaman viikon jälkeen viikoksi vaeltamaan Muotkatuntureille. Yhden hengen telttani pääsi taas mukaan. Sain harjoitella sen pystyttämistä, jotta teltta tulisi kaikella tavalla tutuksi.

***

Ruskavaellus Muotkatuntureilla 7. - 16.9.

Maanantai 7.9.

Retkibussi lähti koulun pihalta aikaisin maanantai-aamuna ja perillä Ivalon campingillä olimme myöhään illalla. Meitä oli lähdössä vaeltamaan kaksikymmentä oppilasta ja kaksi opettajaa. En ole ennen ollut vaeltamassa Muotkatuntureilla, enkä ruska-aikana, joten odotusta oli ilmassa. Olisi myös aivan erilaista vaeltaa isossa ryhmässä ja opastaa ryhmää, kun aina on vaeltanut vain kaksin tai kolmin ja voinut jakaa vaelluksella tarvittavia tavaroita kahteen tai kolmeen rinkkaan. Haastoin itseni kantamaan kaikki omat tavarani yksin ja päätin yöpyäkin yksin omassa yhden hengen Aktossani ja huolehtia retkitoimista itsekseni. Tämä toisi itselleni uutta näkökulmaa näinkin monen päivän vaellukselle. Odotan näkeväni revontulia, koska syyskuu on yksi parhaimpia aikoja päästä niitä näkemään. Päätin tehdä kaikki vaelluksen voileivät valmiiksi ja niitä tulikin lopulta 13kpl. En rohjennut punnita rinkkaa, sillä se oli niin painava, ettei ikinä ennen. Sain sen kuinkin ilman apua nostettua selkään ja niin sen piti ollakin.

Tiistai 8.9.

Tänään tutustuimme Siidaan, saamelaismuseoon jossa olen käynyt kerran ennenkin ja täydensimme vielä eväitämme. Ostin Siidasta oranssin puuvillapipon, jonka otin mukaan vaellukselle. Minulla oli ennestään mukana lippalakki ja korvalaput korvia suojaamaan. Iltapäivällä aloitimme vaelluksen Muotkatuntureiden erämaahan päivän oppaiden johdolla. Lähdimme tuntureille Kaamasmukan kohdalta. Ensimmäinen päivämatka oli 10km (15.00 - 19.00) ja kuljimme kärrypolkua pitkin yhtenä suurena ryhmänä kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa. Matkan ensimmäinen joen ylitys tapahtui juuri ennen telttapaikkaa, mutta vaelluskengillä pääsi joen ylittämään, kun etsi siihen sopivan ylityskohdan. Ylitetty joki oli nimeltään Sarajoki. Päivän oppaiden tehtävänä oli leiripaikalle päästyä etsiä vielä sopiva paikka yhteiselle riu´ulle ja rakentaa se valmiiksi istumapuineen ja näkösuojineen. Illalla näimme pöllön. Nuotiokin tehtiin katajan kuivettuneista irto-oksista joita ympäristössä oli roppakaupalla. Leiriydyttäessä Illalla alkoi vähän ropsua vettä ja sitä kesti iltaan asti. Yöllä tuuli yltyi.

Keskiviikko 9.9.

Toisen päivän vaellusetappi oli noin 14km (9.00-19.00) ja maastoltaan aika haastava suunnistuksen kannalta. Ryhmämme jakaantui kahteen kymmenen henkilön ryhmään ja yksi opettaja tuli aina ryhmän mukaan. Päivän oppaat vetivät aamujumpan ja kertoivat vähän päivän etapista ja tauoista. Alkumatka oli avotuntureilla ja sukelsi päivän mittaan enemmän alas tunturikoivikkoon. Alhaalla oli hankala kulkea ja mieli haikaili välillä ylemmäs, jossa saattaisi olla hiukan tasaisempaa maata jalkojen alla. Tähän päivään kuului joen ylitys ja joen yli viritettiin myös köysi. Vesi oli ylityskohdassa matalaa, mutta kengät otettiin varmuudeksi pois ja jalat saisivat muutenkin taukoa raskaista kengistä, koska lounastauko pidettiin heti joen toisella puolella ylityspaikan kohdalla. Toinen ryhmä oli ehtinyt meitä ennen leiripaikalle ja telttoja oli jo pystytetty Nirvajoen rantaan. Riukuvessa viritettiin notkelman taakse oikealle näköalapaikalle, hiekkaisen harjun kupeeseen. Näin myöhään illalla reissun ensimmäiset revontulet. Voin katsella niitä istuessani puoliksi makuupussissa, koska telttani on niin pieni, niin yletyn mainiosti avaamaan sisätelttaa ja sitten oviaukkoa sen verran, että pääsen katselemaan ulos.

Torstai 10.9.

Kolmas päivä olikin sitten minun ja Teron opastuspäivä. Olimme vetäneet yhdessä jo talvivaelluksen opastuspäivän ja yhteistyömme on sujunut oikein hyvin. Kartasta ei saanut tarkkaa selvyyttä siitä millaista maastoa olisi tarkkaan ottaen luvassa. Olisiko tulossa avotunturia vai onko tiedossa matalaa tunturikoivikkoa, joka estäisi osaltaan näkyvyyttä suunnistaessa. Tämän päivän matka olisi noin 14km (9.00-19.00). Saimme aivan mahtavan vaelluspäivän. Poluton taival nousi leiristä kohti avotuntureita ja edessämme oli upea maisematarjotin. Sain opastaa aivan itselleni tyypillisessä ja sopivassa maisemassa, avotunturissa. Alkumatka oli hyvin pitkälle "perstuntumasuunnistusta" koska keli oli hyvä ja näkyvyyttä kilometritolkulla koko päivän. Vesipaikkoja oli harvassa ja lounastauko pidettiinkin heti sopivan vesipaikan löydettyä. Lounaan jälkeen alkoivat tunturikoivikot ja tarvittiin suunnan ottoa, jotta löytäisimme alhaalla joen ja sen varrella olevan ylityspaikan.

Nousimme lounastauon jälkeen ensin ylös tunturikoivikkoiselle kukkulalle, jonka olimme nimenneet karttaan "tähystyskukkulaksi". Ylhäältä näkyi alas pienelle lammelle (katso kuva) ja poroaidalle, jonka toivon mukaan pääsisimme alittamaan. Jos aita vaikka olisikin uusittu ja korjattu, voisi alittaminen olla hankaa. Olin tuota aitaa jo etukäteen pohtinut. Silloin tulisi pitkä koukkaus kohti poroaidan veräjää, jonka olemassaolon ja sijainnin olin selvittänyt ja varmistanut ennen reissuun lähtöämme. Aidalle päästyämme totesin, että se oli toden totta uusittu ja korjattu. Löysimme kuitenkin sopivan alituspaikan ja matkaa päästiin jatkamaan tiheän ja korkeankin tunturikoivikon läpi kohti Kielajoen ylityspaikkaa. Hyvällä ja tarkalla suunnistuksella ja suunnan korjaamisella osuimme viimein lähes tulkoon suoraan joen ylityspaikalle. Odotimme myös toisen ryhmän saapumista paikalle ja joen ylitystä varten viritettiin köysi vastarannalle. Vesi nousi vähän alle polviin, joten laiskana ihmisenä en jaksanut riisua housuja pois. Vielä pieni pyrähdys yöpymispaikalle metsän siimekseen. Yöpymispaikalla olikin puuvessa, joten päivän oppaat pääsivät riukuhommista kuin koira veräjästä.

Perjantai 11.9.

Aamulla heräsin tuttuun ääneen. Runkoa pitkin pyöri pari oravaa. Korpit pitivät meteliä ja naapuriteltan naisen saippuan oli joku otus pöllinyt. Ehkä kuukkeli? Tämä oli rankka päivä kilometreiltään ja myös fyysisesti. Taival olisi 18km (8.30-19.30) ja takana on jo kome päivää vaellusta ja tämä alkoi tuntua koivissa. Polveani tuntui kiristävän kireä kuminauha, mutta olin lainannut polvitukeni sitä enemmän tarvitsevalle. Oma vaivani oli kuitenkin pientä kivistystä ja pääsin kuitenkin eteenpäin, vaikka se ei ihan mukavinta aika ajoin ollutkaan. Päivän oppaat olivat valinneet hyvän reitin ja kuljimme mahdollisimman ylhäällä, jossa kulku tapahtui tasaisemmilla jänkämailla verrattuna alapolkujen epätasaisuuksiin. Päivän oppaat pitivät pitkin päivää lintuvisailua. Pidimme paljon pieniä taukoja, jotta matka sujuisi jollain lailla. Valitsin päivän lounaaksi pikaisen retkiruoan, jotta ehdin tauon aikana myös kuivattaa telttaa ja makuupussia. Teltan kokoamiseen menee noin 30 minuuttia kun sisäteltta ja pohjasuoja ovat irti. Lisäksi ilmapatjan täyttöön menee aina 20 minuuttia. Ei tällaista jokaisena iltana, pidän mieluummin sisäteltan ja pohjasuojan paikoillaan. Seuraavalla leiripaikalla Vuomajoen mukkassa olisimmekin seuraavat kaksi yötä.

Lauantai 12.9.

Luppopäivä Vuomajoen mukkassa. Telttaleirimme sijaitsi kirjaimellisesti tämän joen suuren U-mutkan luona. U-mutka näkyy kartassa ihan selvästi. Suurin osa lähti isolla porukalla huiputtamaan alueen korkeita tuntuireita Kuarvikozzaa. Meitä oli neljän naisen ryhmä, jotka halusimme vähän omaa rauhaa ja me teimmekin päiväretken Soarvevuopmemiekälie huipulle, josta sieltäkin avautuivat upeat syksyisen värikkäät maisemat. Eilisen lisäksi tämä päivä taisi olla syksyn lämpimin. Lämpöä oli noin 20 astetta, vaikka on syyskuu. Päiväretkestä tuli kävelykilometrejä noin 6km. Leiristä pienen matkan päässä oli pieni lampi, jossa kävimme vielä myöhemmin pulahtamassa ja matkan pölyjä pois huuhtomassa. Näimme tällä pesuretkellä myös sopulin. Tällä leiripaikalla taisin nähdä reissun parhaimmat revontulet. Pääsin niitä muutamana iltana ja yönä näkemään ja joka kerralla ne olivat valkoisia ja melko rauhallisia. Nyt niiden liikkeet näkyivät kuitenkin selvästi.

Sunnuntai 13.9.

Tämän päivän matka olisi noin 16km. Kävelin tänään siinä ryhmässä, jossa ei ollut mukana polvivaivaisia ja jotka kävelevät yleensä hyvin nopeasti. Olinkin tämän kävelyporukan hitain, mutta pysyin silti hyvin vauhdissa, sillä kipeä polveni oli saanut levätä ja olin nukkunut yöni hyvin. Päivä oli aurinkoinen, mutta tuulinen ja selvästi eilistä vilpoisempi. Avotunturi oli niin avointa, että hetkittäin tuntui, ettei siellä ole oikeasti mitään nähtävää. Tätä aakeeta laakeeta oli helppo marssia eteenpäin. Tätä päivää nimitinkin duracellpupupäiväksi, sillä vauhti oli minun mittapuullani ehkä hieman liian vaihdikas. Muutamat huiputtivat jonkun tunturin matka varrella ja me muut sujahdimme notkelmaan, johon tuuli ei ottanut niin pahasti. Taisin siinä notkelmassa hetken torkahtaakin. Olin taas valinnut pikaisen lounasvaihtoehdon ja jouduin taas tauon aikana kuivattamaan telttaa. Yöt ovat sen verran kosteita, että teltta on märkä kun sen aamulla pakkaa. Telttapaikkamme sijaitsi tällä kertaa Ylemmän honkavuoman eteläpuolella joen vierellä. Siitä suoraan itään muutaman kilometrin päässä on Hanhipää. Illalla oli aika paljon mäkäräisiä kiusana. 

Maanantai 14.9.

Tänään oli viimeinen pitkä vaelluspäivä, kilometreiltään noin 11km. Illalla oli saanut valita kummassa ryhmässä haluaa tämän päivän kulkea ja valitsin hitaamman ryhmän. Ryhmässä olikin enemmän niitä, joiden kanssa olin tällä reissulla vähemmän kulkenut. Hitaampi ryhmä oli hyvä valinta, koska olin lounastauon jälkeen totaalisen väsynyt. Lampi, jonka vierelle pystytimme viimeisen yön lerimme on nimeltään Vaajetlattu tai jotain sen suuntaista. Telttapaikkani oli hyvin muhkurainen, mutta paksu patja kumosi muhkuraisuuden täysin. Iltanuotio lämmitti ja sen äärellä istuin vaikka kuinka pitkään. Olisin tehnyt muutamat asiat aivan toisin koko vaelluksen aikana, jos olisin voinut niistä asioista päättää. Olisin valinnut reitin sen mukaan, että päivämatkat olisivat olleet vähän lyhyempiä. Polveni ei ole muutamaan vuoteen vaivannut tällä tavoin, kuin nyt (onneksi vain pari päivää) ja se pisti miettimään johtuiko se kenties siitä, että tämä on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun en ole ollut kuntosalilla ja niissä tietyissä jalkalaitteissa lihaksia vahvistamassa? Jospa kinttuni olisivat tarvinneet kevään ja kesän aikana selvästi pahempaa rääkkiä. Kesävaelluksella ei ollut mitään ongelmia, mutta täällä käveltiinkin enemmän ylös ja sitten taas alas.

Tiistai 15.9.

Kävelimme viimeiset 3km taas yhtenä suurena ryhmänä. Tästä ihan viimeinen kilometri käveltiin niin, että jokainen sai kulkea yksin omassa rauhassa ja pohtia mitä kaikkea oli matkan aikana nähnyt ja kokenut. Pidimme välimatkaa ja annoimme edeltävän kävellä, ennen kuin seuraava lähti perään. Itse olin nauttinut ruskan väreistä ja uusista maisemista ja upeasta lämpimästä kelistä. Olin nähnyt revontulia, joita olin odottanut. Oma opastuspäivä oli sujunut hyvin. Eri päivinä oli päässyt vaeltamaan hiukan eri kokoonpanossa, kun kuljimme päivämatkan aina kahdessa eri ryhmässä. Vaelluksemme päättyi Kaamasmukkaan, jossa pääsimme saunaan ja saunan jälkeen saimme Suomen parhaaksi kehuttua poronkäristystä. Kello 14.00 aikaan aloitimme kotimatkan. Tunnelma bussissa alkoi iltaa kohden olla väsynyttä olisikin hyvä saada bussissa nukuttua, jotta aamulla jaksaisi vielä ajaa omin kyydein kotiin asti.

Keskiviikko 16.9.

Koulun pihalle pääsimme aamukuuden aikaan ja olin saanut sen verran nukuttua bussissa, että jaksoin ajaa kotiin. Osuin hetkeksi moottoritien aamuruhkaan 8.00 aikaan jolloin toiset olivat aloittamassa työpäiväänsä. Minä ajoin kotiin ja otin tämän päivän vielä rennosti.