26. elo, 2018

Eilen lauantaina vietettiin Suomen luonnonpäivää jota liputettiin viime vuoden tapaan. Mieltäni on vaivannut jo monta viikkoa sellainen pikkuseikka, että yhden hengen telttani on ollut tämän kesän aikana ahkerassa käytössä, mutta itse en ole nukkunut siinä kertaakaan. Teltta oli mukana Kolmen valtakunnan vaelluksella ja sen jälkeen vielä Tolkienseuran miitissä Keravanjärvellä. Itse yövyin Keravanjärvellä isännän kanssa uudessa isossa teltassamme. Kesä on ollut kuuma ja teltassa on tarjennut paremmin kuin hyvin. Yöt ovat edelleen niin lämpimiä, että päätin laittaa teltan pysyyn ja nukkua siinä seuraavat pari yötä. 

Yö oli lämmin ja pimeä. Alkuyöstä kuului ilotulitteiden pauketta monien juhliessa kesän viimeistä viikonloppua. Jossain haukahti koira. Muutaman viikon päästä suomalaisia haastetaan jälleen kerran nukkumaan yönsä ulkona, kun 8.9. on "Nuku yö ulkona" -päivä. Jää nähtäväksi josko oma pikkuteltta on silloin enää pystyssä. Tiedossa kun on muutakin ohjelmaa, kuten patikkalenkkejä Latuyhdistyksen vastaperustetun Vaeltajat-ryhmän kanssa. Ryhmä on ensimmäiset patikkansa patikoinut tällä viikolla ja ensiviikolla on ensimmäinen isompi tapaaminen Maskun Härmälänrotkolla

Niillä, jotka ovat tottuneet ulkoilemaan luonnossa aina ja jatkuvasti on aina Suomen luonnonpäivä. Minun liikkumiseni on kahdenlaista. On luonnossa liikkumista, jolloin ei ole tarkoitus kohottaa kuntoa tai saavuttaa mitään liikunnallisia tavoitetteita. Silloin on tarkoitus olla ulkona, pois sieltä sisältä ja kotisohvalta ja nähdä mahdollisesti jokin uusi polku taikka uusi luontokohde tai luonnonnähtävyys. Toinen puoli on kuntoliikuntaa, johon voi liittää joitakin tavoiteittakin kuten tietty kilometrimäärä pyörällä polkien tai muuta vastaavaa. Tänä kesänä melonta jäi yhteen kertaan ja kajakki oli varikolla. 

Ladun Vaeltajilla on suunnitteilla ainakin suunnistusta, eräruoanlaittoa, tutustumista retkeilyvälineisiin ja retkiä lähemmäs muutamaksi tunniksi tai yön yli taikka sitten vaeltamaan kauemmas pitemmäksi ajaksi. Ryhmässä on mukana paljon retkeilleitä henkilöitä ja myös niitä, jotka ovat vasta tänä kesänä löytäneet retkeilyn ja aloittaneet sitä harrastaa. Ryhmän tarkoituksena on jakaa sitä mitä itse osaa ja mennä oppimaan uutta, patikoimaan yhdessä tuttuja ja uusia polkuja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että olen ryhmän nuorin, enkä pistäisi lainkaan vastaan, vaikka ryhmään löytäisivät myös minun ikäiseni väki.

 

29. touko, 2018

Perjantai-iltana kiersimme Matildajärven 5,5 km mittaisen polun. Yöksi menimme uutta telttaa testaamaan Sahajärvelle ja lauantaina kiersimme Sahajärven 8,8 km mittaisen polun. Kuva on Sahajärveltä mukavan uimapaikan luota. Vesi oli lämmintä pitkän lämpimän kauden jälkeen ja toukokuun helteiden ansiosta.

20. touko, 2018

Kun tammikuun pimeydessä kalenterini näytti lähinnä pelkkää tyhjää, löysin kansalaisopiston kurssitarjonnasta keväisen kurssin "Saaristomeren linnut" ja päätin osallistua. Kurssi piti sisällään kolme teoriapainotteista tapaamiskertaa ja sen päätteeksi retken Seilin saareen Turun saaristoon. Kurssin vetäjänä toimi Turun yliopiston biologi ja tutkija Mia Rönkä, jonka väitöskirja käsittee aihetta "ympäristötekijöiden vaikutukset saaristolinnuston runsauteen." En voinut kuin hämmästellä sitä, että jälleen kerran löydän itseni jostain lintuaiheiselta kurssilta. Linnuista ei ole tullut itselleni mitään erityistä mielenkiinnon kohdetta tai harrastusta. Tämä on kuitenkin kolmas vuosi, kun kiinnitän lintuihin vähän enemmän huomiota ja yritän niitä nähdessäni tunnistaa ne ulkoasun tai laulun tai äänen perusteella. 

Mia Rönkä esitteli paloja omasta väitöskirjastaan kansantajuisesti ja hän käytti paljon kollegansa Jorma Tenovuon ottamia valokuvia linnuista. Käsitteet sisäsaaristo, välisaaristo ja ulkosaaristo tulivat tutuiksi. Opin myös, että Suomen saariston koko rantaviivaa on yhteensä 47000 kilometriä. Jos mannerrannan osuus 6300km otetaan luvusta pois, Suomen saaristossa rantaviiva on päiväntasaajan pituinen. Netissä on ladattavissa ilmainen metsähallituksen julkaisu A226 Saaristolinnuston historia, kannankehitys ja nykytila Turun saaristossa. Onnistuneena lajisuojeluesimerkkinä toimii merikotka, jolla oli 70-luvussa vain muutamia poikasia, kun nyt vuosittainen luku on lähemmäs 450. Samaan aikaan, kun merikotkakanta on toipunut ja alkanut menestyä, on haahkakanta alkanut vähentyä. Yhtenä syynä on selvästi se, että merikotkat syövät haahkanpoikasia. Muitakin syitä on etsitty.

Kurssin päätteeksi matkasimme Seilin saarelle tekemään lintuhavaintoja. Vaikka olen asununt seudulla jo kauan ja kuullut pätkiä Seilin synkästä historiasta, en ole tullut käyneeksi saarella koskaan ennen. Sinne oli tältä keväältä vasta alkanut kukea yhteyslautta myös Naantalin Hangasta (Rymättylän Aaslan perukalta) jonne tuli kotoa matkaa noin 35km. Matkan  varrella liikennöi myös Hämmärönsalmen lossi kolme kertaa tunnissa. Aaslasta yhteysaluksen matka Seiliin kestää 30min ja maksaa 7euroa. Saimme aurinkoisen retkipäivän. Viikon helteet olivat jo väistyneet ja tuulikin yltyi päivän aikana, joten pitkähihaista sai olla yllä mutta kylmää ei tarvinnut kärsiä. Mia Röngän mukana retkeä oli vetämässä lintumies Peter, jolla olivat korvat aivan selvästi viritettynä lintutaajuudelle. Kuva on saaren kirkkoniemen kalliolta. 

Sain tämän vuoden lintulistaani koko joukon uusia lajeja, joita en ole tämän vuoden puolella vielä päässyt havainnoimaan. Merikotkan pesäkin päätyi kaukoputkeen nähtäväksi ja siellä oli emo paikalla. Keltasirkku tuntuu olevan kovin yleinen lintu, mutta miksi myös sitä on niin hankala päästä näkemään. Sen laulu on kuulunut omassakin kotipihassa aikaisesta keväästä alkaen. Sen ääni tuntuu olevan jonkinlainen "käänteinen tiainen" ja sen takia sitä kaiketi on usein ajatellut että jokin tiainen siellä on äänessä, vaikka se onkin tainnut olla keltasirkku. Nyt tuo yksi keltasirkku kuitenkin patsasteli hyvän tovin tolpannokassa, jotta sen pääsi kunnolla näkemäänkin. Kottaraisella oli pesänsä pöntössä ja pokaset olivat äänestä päätellen jo kuoriutuneet. Kottaraisia on tänä keväänä näkynyt useammin, kuin moneen vuoteen.

Lapintiiroja liiteli merenrannalla. Se viihtyy Lapin lisäksi saaristossa. Sillä on kalatiiraa pitempi pyrstöjouhi ja käsisulissa selkeät mustat kärjet. Rannan tuntumassa liiteli haarapääskyjä ja räystäspääskyjä. Jotkut linnut olivat kovasti äänessä, vaikka niitä ei oikein päässyt näkemäänkään. Näitä olivat pajulintu, pensaskerttu ja luhtakerttunen. Ryhmän mukana oli muutamia kaukoputkia, joka helpotti kaukana olevien lintujen katselua. Oli mukava virittää omatkin korvat kuuntelemaan ja muistamaan uudelleen mikä laulaa milläkin tavalla.

12. touko, 2018

Pyöräretki 10.-12.5.

Toukokuun alkupuolella voi keli olla melkein mitä tahansa. Päädyimme tänä vuonna tekemään vähän tavallista pitemmän pyöräretken. Erotuksena vaelluksesta retki eroaa mielestäni siinä, että mukana ei kanneta yöpymistarvikkeita eikä matkalla erikseen keitellä keittimellä ruokaa, vaan mennään vähän helpomman kautta. Päätimme viikkoja aikaisemmin, että poljemme kotoa Säkylään mökille, jossa voisimme yöpyä. Toisena päivänä olisi tarkoitus kiertää Säkylän Pyhäjärvi, mikä on aika usein pyöräilevien erityinen kohde. Kolmantena päivänä on tarkoitus polkea takaisin kotiin ja koska kyseessä on helatorstai ja sitäseuraava viikonloppu lomineen, ehdimme retken päätteeksi olla yhden kokonaisen päivän kotona joutilaina ja palautua - mikäli palautumista tarvitaan? Pyöräretken lähestyessä oli aika katsoa, että pyörät ovat kunnossa. Omaani piti asentaa teline juomapullolle. Lopulta selvisi myös se, että isännän pyörän takatelinettä ei ole ilmeisesti enää olemassa. Mutta ei sillä telineellä paljoa käyttöä olisi ollutkaan, koska myös toinen pyörälaukkumme on vuosien saatossa annettu jonnekin pois. Tarkoin valitut vähät kantamukset olisivat minun kannettavana koko retken ajan.

Kelit suosivat, eikä lämpiminä päivinä tarvittaisi sadevarusteita, eikä valtavaa määriä lämmintä vaatetta. Kevyet vaihtovaatteet riittävät. Jokaiselle päivälle varasimme termospulloon kuumaa vettä, jonka saa matkalla lisättyä valmisruokaan, joihin turvauduimme tämän retken ajan. Kun pyöräilyyn menee aikaa 7-8 tuntia, on syytä syödä välillä lounas. Lämpimien päivien varalle olimme varanneet myös paljon juotavaa ja suklaata antamaan energiaa. Pyörälaukuissa oli mukana myös korjaustarvikkeita, ensiapuvälineitä ja vessapaperia. Helatorstain aamuna polkaisimme liikkeelle 9.30 tietäen, että edessä olisi polkemista 86 kilometriä ja aikaa siihen menisi minun vauhdillani 7-8 tuntia taukoineen. Matkan puoliväli olisin tarkalleen Kuhankuonon reitistön parkkipaikan luona, jossa olisi lounastauon paikka.

Alkumatkasta saimme polkea pitkälti pyörätietä pitkin kauniissa maaseudun maisemissa. Sitten maaseutu jatkui, mutta oli poljettava suuremman tien pientareella. Vauhti oli välillä kova ja pyörä rullasi hyvin. Lintukonserttia oli tarjolla monin paikoin ja sain tämän vuoden lintulistaani vielä havaitsemattomia lajeja. Tuuli puhalsi selän puolelta ja myös aurinko paistoi takaa. Mökille pääsimme 16.15. vaikka olimme pitäneet reilun mittaisen lounastauonkin. Seuraavana aamuna Pyhäjärven kierto alkoi 9.30 ja oli jälleen tulossa lämmin ja aurinkoinen päivä. Alkumatkasta reitillä oli enemmän nähtävää. Säkylän Rantatie on itsessään nähtävyys. Olimme sitä pitkin polkeneet joskus ennenkin, mutta emme koko sen pituudelta. Järven rannalla oli paljon uimarantoja ja muutama fresbeegolfrata. Säkylä vaihtui Euraksi ja Euran Kauttualla pysähdyimme kirpputori Pehtoorilla syömään porkkanaleivokset. En tiedä onko mahdollista, mutta suuri osa mäistä tuntui olevan ylämäkiä.

Poikkesimme suoralta reitiltämme sen verran, että lounastimme reitiltä poiketen Honkilahden kirkon vierustan pihanurmella. Yläneelle päästyämme loppureittimme oli lähestulkoon sama, jonka olimme jo eilen tullessamme polkeneet. Vähän vaihtelua reittiin saimme, kun poikkesimme isolta tieltä Pyhäjoen kylälle ja siellä kyläkaupalle. Tämän päivän kilometrisaldoksi tuli 88km ja aikaa meni 8 tuntia. Eiliset kilometrit painoivat aavistuksen verran pohjalla. Isäntä kävi vielä iltasaunassa ja uimassa Pyhäjärvessä. Minä jätin uimiset toiselle kertaa. Oli aika ottaa nokoset ja juoda. Väkisinkin tuntuu siltä, että lämpimänä päivänä ei saa juoduksi niin paljon, mitä pitäisi. Viimeisenä päivänä lähdimme matkaan 10.00 aikaan ja päivästä tuli kuumin. Hellerajakin saattaisi mennä rikki.

Viimeisenä päivänä huomasi, että poljettuja kilometrejä oli pohjalla jo paljon. Isäntä sai haavan polveensa heti alkumatkasta, jota sitten paikkailtiin. Omaa pyöräilyäni varjostivat jo alusta alkaen takamuksen hiertyminen ja oikean ajo-asennon löytymisen vaikeus. Joko painetta oli takamuksella taikka käsillä. Kädet oireilivatkin niin, että muutamista sormista lähti tunto ja tätä kirjoittaessakin vasemman käden pikkurilli ja nimetön eivät ole vielä täysin kunnossa. Elohiiriä sorimissa, tunnottomuutta ja voimat pois. Nähtäväksi jää miten kauan kestää saada täysi toimintakyky takaisin. Ja sitten se, mitä lukijat eivät halua tietää, mutta kerron silti - minulla on peffassa rakkolaastari. Itse asiassa takamukseni alkoi valittaa polkupyörän satuloista ensimmäisen kerran jo viime vuoden elokuussa. Mistähän johtuu, että aikaisemmin kovatkin satulat ovat olleet vallan toimivia, mutta yhtäkkiä eivät pehmustetut satulat tai edes pehmustetut housut kertakaikkiaan toimi?

Myönnän, että koko reissu oli jollain tasolla pientä asentokärsimystä. Päätin silti nauttia maalaismaisemista ja kappaleesta pääni sisällä, josta oli muutaman viime päivän aikana tullut oikea korvamato. Paluumatkalla pyörä ei rullannut enää ensimmäisten päivien tapaan kovin lujaa, jaloista oli suurin voima pois. Matkaa siivitti myös pienoinen vastatuuli ja vastaan porottava aurinko, jota ei päässyt piiloon. Kuva on Vahdon kyläkaupan luota, jonka jälkeen matkaa oli jäljellä noin 20km. Ne kilometrit olivat vaikeat ja taittuivat hitaasti. Oli kuitenkin mukavaa nähdä kuntakylttien vaihtuvan ja viimein siellä oli oman kotikunnan kyltti vastassa. Viimeiset kilometrit 260km potista oli kohta polkaistu. Jos viimeisen kilometrin mäet menivätkin leikiten, oli Vahdon ja Ruskon rajalla yksi mäki, joka voitti väsyneet polkijat. Sen viimeinen nousu oli pakko taittaa jalan, niin paljon matka oli syönyt voimia jaloista. Vierestämme päräytti monien kymmenien mopoilijoiden joukko. Arvelen, että se porukka oli palaamassa Liedosta, jossa on ollut jokavuotinen motoristikirkko ja sen oheiskokoontumiset. Kotipihalle pääsimme 18.30 eli 8,5 tunnin "puskemisen" jälkeen.

Sain mukavan intensiivisen alun tälle pyöräilykaudelle. Olen käynyt kirjaamassa poljetut kilometrit myös Kilometrikisan firmapyöräilyyn ja käväissyt oman joukkueeni sijalla kaksi. Nyt on aika hengähtää hetki ja parannella vammat kuntoon (tai lähes kuntoon) ja pyöräily jatkuu, ei ehkä aivan yhtä suurin kilometrimäärin, mutta kilometri kerrallaan kohti syyskuuta ja kauden lopetusta.

 

3. huhti, 2018

Torisevan luontopolku Virroilla on 6,5 km mittainen. Virroilla oli pääsiäissunnuntaina 1.4. täysi hiihtokeli ja auringonpaiste. Luontopolku oli monin paikoin paljon kuljettu, mutta muutamalta osuudeltaan kulkijoita oli ollut vain muutama, joiden jalanjäljissä polkua oli helppoa, mutta upottavaa seurata.