20. touko, 2018

Linturetki Seilin saarelle

Kun tammikuun pimeydessä kalenterini näytti lähinnä pelkkää tyhjää, löysin kansalaisopiston kurssitarjonnasta keväisen kurssin "Saaristomeren linnut" ja päätin osallistua. Kurssi piti sisällään kolme teoriapainotteista tapaamiskertaa ja sen päätteeksi retken Seilin saareen Turun saaristoon. Kurssin vetäjänä toimi Turun yliopiston biologi ja tutkija Mia Rönkä, jonka väitöskirja käsittee aihetta "ympäristötekijöiden vaikutukset saaristolinnuston runsauteen." En voinut kuin hämmästellä sitä, että jälleen kerran löydän itseni jostain lintuaiheiselta kurssilta. Linnuista ei ole tullut itselleni mitään erityistä mielenkiinnon kohdetta tai harrastusta. Tämä on kuitenkin kolmas vuosi, kun kiinnitän lintuihin vähän enemmän huomiota ja yritän niitä nähdessäni tunnistaa ne ulkoasun tai laulun tai äänen perusteella. 

Mia Rönkä esitteli paloja omasta väitöskirjastaan kansantajuisesti ja hän käytti paljon kollegansa Jorma Tenovuon ottamia valokuvia linnuista. Käsitteet sisäsaaristo, välisaaristo ja ulkosaaristo tulivat tutuiksi. Opin myös, että Suomen saariston koko rantaviivaa on yhteensä 47000 kilometriä. Jos mannerrannan osuus 6300km otetaan luvusta pois, Suomen saaristossa rantaviiva on päiväntasaajan pituinen. Netissä on ladattavissa ilmainen metsähallituksen julkaisu A226 Saaristolinnuston historia, kannankehitys ja nykytila Turun saaristossa. Onnistuneena lajisuojeluesimerkkinä toimii merikotka, jolla oli 70-luvussa vain muutamia poikasia, kun nyt vuosittainen luku on lähemmäs 450. Samaan aikaan, kun merikotkakanta on toipunut ja alkanut menestyä, on haahkakanta alkanut vähentyä. Yhtenä syynä on selvästi se, että merikotkat syövät haahkanpoikasia. Muitakin syitä on etsitty.

Kurssin päätteeksi matkasimme Seilin saarelle tekemään lintuhavaintoja. Vaikka olen asununt seudulla jo kauan ja kuullut pätkiä Seilin synkästä historiasta, en ole tullut käyneeksi saarella koskaan ennen. Sinne oli tältä keväältä vasta alkanut kukea yhteyslautta myös Naantalin Hangasta (Rymättylän Aaslan perukalta) jonne tuli kotoa matkaa noin 35km. Matkan  varrella liikennöi myös Hämmärönsalmen lossi kolme kertaa tunnissa. Aaslasta yhteysaluksen matka Seiliin kestää 30min ja maksaa 7euroa. Saimme aurinkoisen retkipäivän. Viikon helteet olivat jo väistyneet ja tuulikin yltyi päivän aikana, joten pitkähihaista sai olla yllä mutta kylmää ei tarvinnut kärsiä. Mia Röngän mukana retkeä oli vetämässä lintumies Peter, jolla olivat korvat aivan selvästi viritettynä lintutaajuudelle. Kuva on saaren kirkkoniemen kalliolta. 

Sain tämän vuoden lintulistaani koko joukon uusia lajeja, joita en ole tämän vuoden puolella vielä päässyt havainnoimaan. Merikotkan pesäkin päätyi kaukoputkeen nähtäväksi ja siellä oli emo paikalla. Keltasirkku tuntuu olevan kovin yleinen lintu, mutta miksi myös sitä on niin hankala päästä näkemään. Sen laulu on kuulunut omassakin kotipihassa aikaisesta keväästä alkaen. Sen ääni tuntuu olevan jonkinlainen "käänteinen tiainen" ja sen takia sitä kaiketi on usein ajatellut että jokin tiainen siellä on äänessä, vaikka se onkin tainnut olla keltasirkku. Nyt tuo yksi keltasirkku kuitenkin patsasteli hyvän tovin tolpannokassa, jotta sen pääsi kunnolla näkemäänkin. Kottaraisella oli pesänsä pöntössä ja pokaset olivat äänestä päätellen jo kuoriutuneet. Kottaraisia on tänä keväänä näkynyt useammin, kuin moneen vuoteen.

Lapintiiroja liiteli merenrannalla. Se viihtyy Lapin lisäksi saaristossa. Sillä on kalatiiraa pitempi pyrstöjouhi ja käsisulissa selkeät mustat kärjet. Rannan tuntumassa liiteli haarapääskyjä ja räystäspääskyjä. Jotkut linnut olivat kovasti äänessä, vaikka niitä ei oikein päässyt näkemäänkään. Näitä olivat pajulintu, pensaskerttu ja luhtakerttunen. Ryhmän mukana oli muutamia kaukoputkia, joka helpotti kaukana olevien lintujen katselua. Oli mukava virittää omatkin korvat kuuntelemaan ja muistamaan uudelleen mikä laulaa milläkin tavalla.